under the april skies

Location: Roma / QLD / Australia

Sunnuntaina päästiin taas vähän motocrossailemaan, tällä kertaa kaktusten keskelle. Haluan oman pyörän, haluan haluan! Markin koirat oli ihan hölmöjä.

Mutta asiaan, eli niihin päivämääriin, here we go...!

3/5 - Brisbane

5/5 - Adelaide

6/5 - Great Ocean Road

9/5 - Melbourne

20/5 - Sydney

26/5 - Honolulu

31/5 - Los Angeles

18/6 - San Francisco

19/6 - Helsinki

Nyt on sitten buukattu lentoliput, bussimatkat, tourit sekä ensimmäiset hostellimajoitukset loppumatkan varalle. Päätettiin alkulomasta pitää aika kovaa tahtia yllä ensimmäisen viikon ajan, jotta sitten sinne odotetuimpaan kohteeseen eli Melbourneen jäisi reilut 10 päivää nähtävyys/shoppailu/bailailu/valokuvailuaikaa. Niin tai noh, tuosta shoppailupuolesta en nyt sitten ihan hirveesti tiedä kuitenkaan, sillä käteen täältä Romasta jäi rahaa suurinpiirtein puolet siitä summasta mitä alunperin oli tarkoitus saada kasaan (köh köh), mutta nuudelikuurilla kun mennään niin eiköhän niitä senttejä jostain irtoa! Ruuasta ja majoituksestahan me ollaan ennenkin hyvin osattu karsia, ihmeesti niitä vihannesmössöjä jaksaa vetää päivästä toiseen, nyt varsinkin kun ollaan kahden kuukauden ajan saatu syödä luksusjuhlakotiruokaa ilmaiseksi. Kunnon vaateostosreissulle kyllä olisi todellakin tarvetta, tällä hetkellä kun omistan tasan yhden parin kenkiä Hawaianas-sandaalien lisäksi, ja niitäkin oon päässyt jo jesarilla paikkailemaan (hehheh). Eikä tuo yksi matkassa mukana oleva huppari tule varmaan riittämään ollenkaan etelä-Australian talvi-ilmastoon. Ihanaa, vihdoin ja viimein monta syytä päästä koluamaan Brisbanen vaatekauppatarjontaa oikein kunnolla, whoo!

Tuo Great Ocean Road on siis Adelaidesta Melbourneen ulottuva nähtävyysrykelmä, johon kuuluu mm. kuuluisa 12 Apostles sekä kansallispuistoja. Monet matkustavat Great Ocean Roadin läpi autolla, mutta me päätettiin tehdä Fraser Islandin tavoin kolmen päivän guided tour, josta saatiin suurin osa maksettua niillä travel vouchereilla, joita saatiin palkaksi siitä lentoelhtistenjakoduunista jota tehtiin parin viikon ajan Brisbanessa ennen Romaan saapumista. Eli oli siitäkin kokemuksesta jotain hyötyä! Ennen sitä tullaan tosiaan vain yöpymään Adelaidessa keskiviikkona, oltaisiin haluttu jäädä sinne pariksi päiväksi, mutta ton tourin ajankohdan takia jouduttiin vähän sumplimaan uusiksi. Toisaalta ei olla kyllä kuultu Adelaidesta juurikaan hyvää, ja vietetään kaikki ylimääräinen aika enemmän kuin mieluusti siellä Melbournessa sitten. Lentoliput Queenslandin Brisbanesta South Australian Adelaideen saatiin Flight Centresta kaikkine kuluineen alle satasella $99, mikä on halpaa siihen nähden, että kys. kaupunkien välille kertyy kilometrejä kuitenkin yli 2000.

Ei tässä muuta. Huh huh, pitäisi kai taas kerran aloittaa operaatio Vaatteiden Karsinta & Rinkan Täyteen Ahtaaminen. Pakkaaminen aiheuttaa aina päänsärkyä, mutta ehkä siihenkin pitäisi alkaa olla jo suhteellisen turtunut 9 kuukauden reissailun jälkeen. Ihan mielettömät 1,5kk vielä edessä ja odotan sunnuntaita innolla, vaikka hyvästien jättäminen onkin aina raskasta, varsinkin kun tällä kertaa tiedän, että Romaan tuskin olen ihan lähivuosina ainakaan palaamassa, ehkä en enää ikinä. Musta tuntuu, et oisin viimeiset 4 vuotta elämästäni ollut aina vain hyvästelemässä ihmisiä koko ajan joka puolella maailmaa, eikä se ikinä oo mulle helppoa. But, life goes on, as it always does, ja ihmisiin saa onneksi aina pidettyä yhteyttä jos niin haluaa. Onneksi, oi onneksi on Facebook.

Värikästä ja aurinkoista vappua kaikille sinne pohjoisemmalle pallonpuoliskolle, säästäkää mullekin simaa ja tippaleipää kesäksi!

no more drama

Location: Roma / QLD / Australia

Viimeisiä Roma-päiviä viedään. Kaksi kuukautta outbackissa ovat kuluneet aivan äärimmäisen nopeasti - toisaalta tuntuu, että vastahan tänne tultiin ja sitten kuitenkin taas asioita on ehtinyt tapahtua vähintäänkin puolen vuoden edestä, sekä hyvässä että pahassa. Fiilikset lähdön suhteen ovat varsinkin edellisen viikon aikana ehtineet käydä vuoristoradan tavoin molemmissa ääripäissä: vielä muutama päivä sitten olo oli haikea ja aika tuntui loppuvan tyystin kesken kaiken värikkään viikonlopun jälkeen, kun sitten taas viimeiset kaksi päivää draamaa on pursunut yli äyräiden joka tuutista. Tänään viimeistään työpaikkasoppa äityi pahemmaksi kuin koskaan ennen väärinkäsitysten sekä naurettavien syytösten seurauksena (looong story), joten lähtö taitaakin tulla ihan hyvään väliin siinä suhteessa.

Näihin duunikuvioihin en takerru tässä ja nyt sen enempää, totean vain, että sukset mun sekä nykyisten työnantajien välillä ovat viimeisten viikkojen aikana menneet ihan totaalisen ristiin, syinä ILMEISESTI henkilökohtaiset erimielisyydet joista en itsekään ole suoraan sanottuna yhtään teitä paremmin perillä. Öhm, ai miten niin kuulostaa tutulta? Jostain utopistisesta syystä Australian työnantajien sekä tämän tytön välillä sijaitsee selkeästi kielimuuri, jota mä en lukuisista yrityksistä huolimatta pysty millään murtamaan. Toimintatavat menevät taas kerran mulla yli ymmärryksen ja koen, että sekä mua että Liisaa on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, mutta suoraan sanottuna, I couldn't give a rat's ass anymore. Voin vain helpotuksen vallassa huokaista ja todeta, että eipähän tarvitse täällä (toivottavasti) enää ikinä ikinä IKINÄ tyytyä olemaan reppureissaajana toisen luokan työntekijä. Seuraavat työhakemukset menevätkin sitten postiin ihanassa Suomessa (AH), jossa tunnetaan merkitykset sanoille "työsopimus", "irtisanomisaika", "työntekijän oikeudet" sekä "ammattiliitto". Yksi niistä itsestäänselvyyksistä, joita tulen tämän vuoden jälkeen takuuvarmasti arvostamaan. Mutta joo, se siitä, for now at least.

Kaikesta huolimatta, mun edellisistä blogipostauksista on toivottavasti rivien välistä pystynyt lukemaan, että mulla on ollut täällä ihan mielettömän kivaa. Koska on, on, on ollut. Country Pub Work on ollut mulle henkilökohtaisesti moninkertaisesti antoisampaa kuin se aika mitä Gold Coastilla tuli vietettyä. Kultarannikolla elämä oli työn ulkopuolella pelkkää rannalla loikoilua, mikä ehti käydä yllättävän tylsäksi kolmessa kuukaudessa. Romassa elämä on aivan toisenlaista. Ihmisiin on ollut täällä helpompi tutustua kuin missään muualla aikaisemmin, ja muutamaa näistä ihmisistä voin tänä päivänä kutsua jopa ystäväksi. Littletowncowgirl-elämä oli taas kerran avarakatseisuutta sekä maailmankuvaa ruokkiva ja rikastuttava kokemus, jota en ikimaailmassa vaihtaisi mistään hinnasta pois, mutta tässä vaiheessa helsinkiläis-Linda kyllä hymähtää ja toteaa olevansa henkeen ja vereen ylpeä kaupunkiympäristön kasvatti. Vaihtoehdot, kulttuuri, kahvilat, 24h palvelut, julkinen liikenne, elokuvateatterit, YES please!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 01:30am kääntyvätkin ruorit kohti vanhaa ja kovin tuttua, kaunista Brisbanea - vihoviimeistä kertaa ja tosin vain parin päivän ajaksi ennen suuntaamista kaaauas mantereen eteläisimpään kolkkaan. Huomenna tiedossa puhelinsoitto- sekä internetvarausrumba lentolippujen ja tourbookkausten perässä juostessa, siis ohmigod kun käy stressaavaksi tää elämä kun on enemmän kuin yksi asia hoidettavana! Mun kalenteristani ei löydy yhtä ainutta merkintää sitten joulukuun, kertoo varmaankin jotain olennaista tästä kovin, köh, hektisen kiireisestä elämäntyylistä :D Miten tuun täältä palattuani enää ikinä tässä elämässä tottumaan aikatauluihin ja stressiin? Australiassa 1) kukaan ei käytä kalenteria tai rannekelloa, 2) tapaamisista ollaan myöhässä poikkeuksetta aina 30min-26h, 3) suunnitelmien muutoksista ilmoitetaan kätevästi siten, että niistä ollaan yksinkertaisesti ilmoittamatta ja luotetaan siihen, että kyllä se toinen varmaan tajuaa jossain vaiheessa kun en ilmesty paikalle, että tulikin parempaa tekemistä (logiikka pelaa jeesmoro). Onneksi matkaa ja lomaa on vielä jäljellä (on, on, on!) ennen palaamista minuuttiaikataulujen maailmaan.

Seuraavaan postaukseen tuleekin sitten kovin päivämääräpainotteista informaatiota, sillä huomisen jälkeen pitäisi koko loppuloman aikataulut olla aika pitkälti tiedossa. Ja nyt oonkin ihan tylsä ja tyhmä ja huono kun en aio postata tähän perään yhtä ainutta valokuvaa viikonlopulta, vaan säästän ne ensi kertaan (joka tulee olemaan ennen sunnuntaita, vannon kautta kiven ja kannon) ja pistän teille sen sijaan biisin, joka tulee aina ja ikuisesti muistuttamaan mua tästä paikasta, näistä tyypeistä ja niistä ajoista, kun mun elämäni oli kahdeksan viikon ajan kuin saippuasarjaa.

neon lights, neon nights

(I'm going to regret posting these pictures up later.)

Oli ehkäpä railakkain lauantai-ilta aikoihin ja olo sen mukainen, nyt tää tyttö pitää kyllä ihan suosiolla vähän taukoa. Ensi viikonloppuun saakka ainakin, siis.

Ei mulla tänään muuta, takasin nukkumaan käy tie morjensta moi.

P.S. Tiesittekös mitä tänään tajusin? Kahden viikon päästä se on hyvästien aika Romalle ja viiden viikon päästä vaihdetaan jo mannerta ja Australia jää kaaaaauas taakse. Ja se tuntuu tällä hetkellä aika kovin surulliselta ajatukselta se.

Don't stop me now

I'm having such a good time

I'm having a ball

Don't stop me now

If you wanna have a good time

Just give me a call

I don't wanna stop at all

easter and such

No mutta, olenpas ollut aktiivinen matkablogin pitäjä tässä viime aikoina! Please DO notice the sarcastic tone... Suokaa tälle laiskimukselle anteeksi, Romassa ei voi käyttää edes kiirettä tekosyynä joten tyydyn vain valittamaan tästä mun viime viikkojen ajalta kertyneiden valokuvien roimasta määrästä. Ja te ette vaan voi tajuta millainen vaikutus Australialla on! Kaiken voi AINA sysätä seuraavalle päivälle, ja sitä seuraavalle, ja sitä seuraavalle... Selityksen makua, ay? No ei mutta ihan aikuisten oikeesti, oon ollut mukana jos jonkinlaisessa jännässä tapahtumassa sitten viime päivityksen, ja siksipä aion vähän paikkailla hiljaiseloani tällä pidemmänpuoleisella kuvapainoitteisella postauksella. Älkääkä valitelko kuvien määrästä/laadusta, karsiminen ja photoshoppailu kävi liian vaikeaksi... :')

Aloitetaanpa pääsiäisestä, shall we? "Easter In the Country" oli tapahtuma, jota meille oltiin hehkutettu siitä päivästä lähtien kun tänne yli kuukausi sitten saavuttiin, eikä mitenkään suotta. Romassa pääsiäinen on siis vuoden kiireisin, vilkkain ja värikkäin tapahtuma ja se näkyi erinäisissä tapahtumissa sekä etenkin katukuvassa: tuhannet ihmiset ympäri mantereen matkasivat nimenomaa Romaan viettämään maalaispääsiäisen kunnon australialaiseen outback-tyyliin. Me Royal-tytöt raadettiin arvatenkin töissä suurin osa ajasta, minkä takia osa tapahtumista, paraateista ja bileistä jäi tyystin kokematta, mutta eipä sen annettu menoa haitata ja irronnut vapaa-aika käytettiinkin sitten, krhm noh, kaikkeen muuhun kuin nukkumiseen :D What can I say, maassa maan tavalla, eikö?

Bunnies at work!

And out of work! Around, errm, 4am?

Pitkäperjantai, national holiday! Kavereita + grillailua + hengailua + ring of fire + the magic bus, ikimuistoisin pitkäperjantai miesmuistiin. Brilliant!

Sunnuntaina mulla ja Liisalla oli tiedossa onneksi vain kahden tunnin siivousvuoro (alkaen kahdeksalta aamulla eikä varmaan tarvitse erikseen mainita kuinka hehkeässä kunnossa kun kotiin tultiin 10 minuuttia ennen vuoron alkamista) ja loppupäiväksi oli tiedossa varsin odotettu, erikoinen sekä perinteikäs tapahtuma, nimittäin Country Rodeo!

Rodeo oli pääsiäisen suurin tapahtuma, alkoi iltapäivällä ja meno jatkui country-bändin tahdittamana pitkälle yöhön. Ihmisiä oli tuhottomasti ja meno oli varsin letkeää. Mä en oo koskaan ollut mikään hevostyttö, ja en vaan yksinkertaisesti pystynyt millään tukahduttamaan ajoittaisia naurunpurskahduksiani siinä cowboy-sumassa, tuntui kuin mut olisi kiskottu keskelle Sweet Home Alabama-elokuvaa. :D

Me seurattiin Liisan ja Flon kanssa tapahtumaa suoraansanottuna aika reippaastikin vähemmän innoissamme kuin muut. Lajeja löytyi ties minkämoisia, perinteikkäiden horse & bull ridingin lisäksi löytyi mm. vasikan sidontaa sekä lassoamista. Ei välttämättä eläinystävällisintä touhua, eikä myöskään ihmisystävällisintä. Bull riding ei turhaan löydy Vaarallisimmat Urheilulajit-listan kärkipäästä, sain juuri vastikään kuulla erään kyseisessä rodeossa kilpailleen 26-vuotiaan cowboyn saaneen viime viikolla surmansa jäätyään kisatessa härän jalkoihin. Hui!

Lisäksi oon viimeisten parin viikon aikana päässyt ihan itse hurjastelemaan mm. seuraavanlaisilla kulkuneuvoilla/vempaimilla...

Ette ehkä arvaakaan kuinka paljon kädet ja jalat tärisivät kun kaveri päätti työpäivän päätteeksi kiskoa mut autoon ratin taakse ja käskeä ajamaan?! Ensimmäinen kerta ohjauspyörä käsissä yhdeksään kuukauteen, ensimmäinen kerta IKINÄ väärällä puolella katua... Voin todeta, ettei ollut mikään ihan helppo nakki :D Vaihdekeppiä piti sohia vasemmalla kädellä, vilkkuja räplätessä päälle menivätkin tuulilasin pyyhkijät ja ajaessa ei tiennyt, että minne päin katsoa. Loppujen lopuksi mun ajaminen menikin siihen, että vaihteita vaihtoi mun puolestani pelkääjänpaikalla istunut Les ja mä painelin vain kytkin-kaasu-jarrua vuoronperää paniikin vallassa. EHKÄ IHAN HYVÄ VAAN ETTEI SITÄ ROADTRIPPIÄ PÄÄSTYKÄÄN TOTEUTTAMAAN VAI MITÄ MIELTÄ OLETTE?

Fun buggy sen sijaan oli tehty ihan just mua varten! Ei vaihteita, ja varastotilan takana pääsin vähän freestylaamaan ilman, että piti varoa mummojen ja lapsien hyppivän nurkkien takaa suoraan eteen.

1926-vuonna rakennettu museotraktori, joka toimi vielä ihan moitteettomasti! Päästiin kaverin kanssa makoilemaan perävaunun kyytiin ajelun ajaksi, ei ehkä ihan laillisinta touhua, mutta tää tyttö oli ihan innoissaan.

JA sitten, sitten, SITTEN!

Hurahdettiin Flon kanssa ihan totaalisesti tuohon Dirt Bikingiin. Mulla on pienestä pitäen Prätkähiiri-ajoista saakkaa ollut joku pieni fiksaatio moottoripyöriin ja oonkin päättänyt, että joku päivä rahatilanteen salliessa voisin siitä kehitellä ihan kunnon harrastuksen itselleni. Motocrossista olisi hyvä aloittaa ennen Harlikkaan siirtymistä! Seurasin silmät pyöreinä kavereiden lentelyä hyppyristä toiseen, itse pääsin tosin tällä kertaa vain kaverin pyörän selkään pitämään kiinni ja kiljumaan keuhkot kipeiksi. Mutta silti - just whoah!

Haluaisin kovasti kirjoittaa tälle postaukselle jonkun summaavan ja osuvan loppukappaleen, mutta jostain syystä aivot lyövät tällä hetkellä tyhjää. Mikä tarkoittaa sitä, että mun oli tarkoitus olla nukkumassa jo suurinpiirtein viisi tuntia sitten, joten nyt saattaisi olla ehkä korkea aika sulkea MacBook ja herätä aamulla pirteänä siivoamaan baaria edellisen illan olut- ja rommitahroista. Hieman henkilökohtaisempia mietelmiä ja ajatuksia + muuta vastaavaa turhaa sanahelinää tiedossa lähipäivinä.