three, two, one

Eipä jäänytkään vain perjantaihin, ehei.

Lauantaina tulin illalla töistä kotiin - keskelle kämppisten kotibileitä. Ja siinähän mentiin taas, nimittäin tilataksilla suoraan Broad Beachin Grand Casinolle.

Mua ei ikinä pitäisi päästää pelaamaan. Rahapelikoneet ei oo mun juttu, mutta Blackjackia pelatessa rahanmenontaju sumenee pelottavan nopeasti, etenkin jos ravaa baaritiskillä aina välillä pitämässä nestetasapainon kunnossa. Päätin kuitenkin ottaa tuona iltana iisisti, ja näinpä jäin vielä voiton puolelle 20 dollarin verran! Whohoo!

Grand Casino itsessään oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Pieni versio Vegasista, ihmiset kulkivat ympäriinsä korkokengissä, iltapuvuissa ja martini-lasit kädessä, joten flipflopeissa ei olisi ollut sisään asiaa. Hauska ilta ja hauskaa seuraa! Lähdttiin poikien kanssa vielä jatkoille Broadbeachin keskustan paikallispubiin tuopillisille, ja sitten aamuyöstä kebabin ja heeelvetin pitkän taksijonon kautta kotiin sammumaan.

Surfers Paradise on valloitettu. Mua varoitettiin Schoolies-viikoista, mutta näin pahaksi en sitä olisi osannut aavistaakaan. Kaikki valmistuvat East Coastin high schoolilaiset, eli "schooliesit" ovat vaeltaneet ties kuinka kaukaa Surfersiin juhlimaan koulun loppumista kahdeksi viikoksi. Eli toisin sanottuna Gold Coastin keskusta vilisee 16-18 -vuotiata nuoria, jotka örveltävät pahemmin kuin Suomen lukiolaiset abiristeilyllä. Iltaisin ei kaduille edes uskalla ulkopuolisena mennä, ranta on suljettu, tappeluita ja ambulansseja löytyy joka kulman takaa, järjetön määrä poliiseja juoksee ympäriinsä bustaamassa humalaisia alaikäisiä. Vähän kuin Suomen vappu Kaivarissa, mutta pahempi. Meikätyttö kun vielä työskentelee baarissa juuri pahimman suman keskellä rannan vieressä, viime yönä töissä jouduttiin kutsumaan paikalle security guard kun homma meinasi karata käsistä meidän ravintolan ulkopuolella. Tappelun seurauksena joku poika lensi päin terassin pöytiä. Huhhuh kun tulee ihan vanha olo! Onneksi pääsee pian hetkeksi pakoon.

Ihana, IHANA ja erittäin odotettu viikon loma tiedossa - seuraavat pari päivää kuluvat suursiivouksen, pyykinpesumaratonin sekä Pacific Fair-ostosreissun merkeissä ja keskiviikkona sitten tosiaan bussilla Brisbaneen, eli rinkka pääsee taas käyttöön pitkästä aikaa. Ja torstaina kukonlaulun aikaan lentokentälle vastaanottamaan eräs erittäin V.I.P. special guest, joka tulee mitä luultavimmin varastamaan multa suurimman osan bloginpäivittelyajasta, joten älkää pelästykö jos musta ei kuulu muutamaan hetkeen pihahdustakaan... Joulukuun puolenvälin jälkeen onkin sitten NIIN paljon raportoitavaa että oksat pois!

Cheers mates!

nothing to add

Friday + Irish Pub + Elsewhere + Beergarden =

Like I said --- NOTHING to add.

our bodies get bigger but our hearts get torn up

Kesä on saapumassa Australiaan. Kuumuus löytää kaikkialle, lämpötila nousee jo yli kolmenkymmenen asteen lähes päivittäin. Tämä olisi absoluuttisen ihanaa jos vain ei sattuisi asumaan talossa, jossa ilmastointi toimii vain manuaalisesti, eli ei juuri ollenkaan. Ikkunat avoinna ja tuulettimet puhaltamassa täysillä 24/7, ja silti ilman hiostavuus ja kosteus lähenee 99% vielä auringon laskettuakin - ja nyt on vasta marraskuu. Vaan eipä voi valittaa! Lämmöstä ja auringostahan tänne tultiin nauttimaan. Suojakertoimia vain nassuun joka aamu tarpeeksi paksu kerros ja vettä kurkusta alas useampi litra kerralla niin hyvin selvitään. Kuumuus antaa hyvän syyn loikoilla päivät rannalla taivaallisen viileän merituulen puhaltaessa, mikäs sen mahtavampaa!

Kuumuuden lisäksi asunnossa vallitsee toinenkin ongelma. Torakoita ja termiittejä vilisee nurkissa, yöllä keittiössä joutuu pomppimaan jääkaapille yhdellä jalalla jottei vahingossakaan tallo ötököitä alleen voileipää hakiessa. Leivänpaahtimesta ja mikrosta täytyy karistaa termiittejä roskakoriin aina ennen käyttöä. Muutama päivä sitten löysin matkalaukustani torakan ja mahtoi olla Annilla ja Henskulla hauskaa webkameran ja skypeyhteyden toisessa päässä kun katsoivat mun pomppimisiani sängyllä hysterian vallassa. Alkuviikosta landlord ilmestyi suihkuttelemaan karkotesprayta ympäri taloa, saa nähdä tepsiikö vai onko meidän rakennukseen ehtinyt pesiytyä jo kokonainen mutanttitorakoiden kuolematon yhteiskunta. Araknofoobikkona odotan tuloksia innolla...

Sitten viikottainen juhlimisraportti!

Viime viikolla ehdittin viettää aikaa vielä Emmin ja Essin kanssa ennen kuin tytöt jatkoivat taivaltaan Brisbanen kaupunkimaisemiin. Lauantaina lähdin töiden jälkeen työkaverin kanssa juhlimaan eestiläisessä porukassa ja oivoi kun oli hieno ilta taas! Irkkupubi Waxy'sissa aloittelut jonka jälkeen löydettiin Cavill Avenuelta piilossa oleva undergroundklubi nimeltä Elsewhere - ehdottomasti paras nightlifelöytö koko Australiassa tähän mennessä. Paikallinen versio Redrumista, tekno soi ja eurooppalainen olut virtasi. Ahh autuutta!

Parhaillaan kolmen päivän vapaaputki menossa, maanantaisen leffa/pakastepizza/TimTams

-illan jälkeen heräsin Liisan sohvalta lähes 35 asteen helteeseen ja päätettiin lähteä valloittamaan Gold Coastin toinen pääty, Burleigh Heads, jossa ei oltu vielä ehditty aikaisemmin piipahtamaan. Syötiin ja rantailtiin ja kerättiin näkinkenkiä pikimustien myrskypilvien noustessa, salamat olivat aika mielettömän näköisiä violettia taivasta vasten. Paluumatkalla stopattiin myös Kultarannikon suurimmassa ostoskeskuksessa Pacific Fairilla shoppailemassa. On a side note, täällä kaupat sulkevat ovensa arkisin jo viideltä, mikä tuntuu kovin kummalliselta vieläkin. Shoppailukierros tulisi siis aloittaa heti aamusta, mikä on osoittautunut munlaiselleni unikeolle liiankin vaikeaksi, mutta eipä ainakaan ehdi tuhlaamaan säästötilin senttejä kuin vain parin tunnin ajan ostosvimman iskiessä!

Viimeisen parin päivän aikana korviini on kantautunut kolme isoa uutista maailman eri kolkista. Asioita, joihin mun on ollut eri syistä vaikea reagoida ja jotka ovat osaltaan mullistaneet pakostakin omia henkilökohtaisia käsityksiäni elämästä ja ajan kulumisen konseptista. Ja jokaisen uutisen kohdalla en ole järkytyksen vallassa voinut todeta mitään muuta kuin "miksi?!". Miksi ihmisillä on kiire aikuistua? Miksi asiat muuttuvat niin nopeasti? Miksi mikään ei kestä ikuisesti? Pistää miettimään.

Nyt tiedossa viikonlopuksi työputki, jonka jälkeen pääsenkin sitten nauttimaan pidemmästä lomasta - ja paras osuus on tietenkin se, että hyvin paljon odotettu personal lomaseura saapuu kotiinkuljetuksena mulle tänne ihan Suomesta saakka. Brisbane, Stereosonic-fest, surffausta, Byron Bay, PALJON upeita raportoimisen arvoisia juttuja tiedossa seuraaville viikoille kun vain vähän jaksaa vielä skarpata baaritiskin väärällä puolella.

"We're just a million little gods causing rainstorms

Turning every good thing to rust

I guess we'll just have to adjust"

-Arcade Fire

20 is so much more than 19 but only a little less than 30

Nyt en kyllä osaa sanoa muuta kuin että HUHUHU! Varsin vauhdikas ja upea viikonloppu takana. Synttärit jättivät jälkeensä darran, auenneen polven ja kyynärpään, muutaman muun epämääräisen jäljen ja mustelman, vilustumisesta aiheutuneen nuhanpoikasen, järkyttävän univajeen sekä iiison loven lompakkoon - mutta enpä voi kuin vain todeta että OLI SEN ARVOISTA! Lauantai-ilta näytti suurinpiirtein tältä:

Aloittelut tapahtuivat siis meillä, avec Liisa, Emmi, Essi, kämppikset ja läjä uusia tuttavuuksia. Juomapelejä aamuyhteen asti, jonka jälkeen suunnistimme tilataksilla Surfers Paradisen yöelämään, klubille nimeltä "Bedroom" - nimensä mukaisesti makuuhuoneeksi sisustettu yökerho, jota somistivat sohvien sijaan lukuisat sängyt, kattokruunut sekä "yöpukuihin" somistautuneet tarjoilijat. Niin mistä lähtien kukaan on ylipäänsä nukkunut yöpuku päällä?

Tanssilattiapyörähtelyjen, lukuisten drinkkien, valomerkkien sekä kadulla vedettyjen snägäripizzaslaissien jälkeen suunnistettiin Liisan kanssa kotiin aamuviideltä-kuudelta. Muuta en muista kuin että aurinko oli jo noussut ja humala oli mukava.

Kotiinpaluu aamuvarhain näytti puolestaan tältä:

Sunnuntaina 3 tunnin "makoisat" yöunet, jonka jälkeen suihkun kautta bussipysäkille suuntana WET 'N' WILD! Joka siis, just for the record, on vesipuisto, ei strippiklubi. Pessimistisistä sääennusteista huolimatta aurinko paistoi ja lämpöä riitti ja oli mielettömän terapeuttista päästä riehumaan ja kiljumaan kuin pikkulapsi - mikäs sen parempi tapa juhlia aikuistumista?! 20 years old, going on 10... Parasta aikoihin!

Päivä kruunattiin vielä Southportin elokuvateatterissa Renée Zellwegerin tähdittämällä kauhuelokuvalla Case 39, joka yllätti positiivisesti. Olin jo unohtanut kuinka paljon kauhuelokuvista pidänkään, pitäisi ottaa taas tavaksi käydä katsastamassa horrorflickejä aina silloin tällöin niin kuin joskus vielä teininä. Oivoi! (Liisa ei tosin ehkä komppaa mua tässä...)

Viivästynyt kaatosadekuuro satoi niskaan tottakai juuri Fairilta kotiinjuoksiessa iltamyöhään ja nyt nenä niiskuttaa ja jokaista paikkaa kehossa särkee, mutta minkäs teet. 12 tunnin yöunet tekevät aina ihmeitä!

Samaisen sadekuuron aikana pyörittelin mielessäni käsitettä '20'. Teinivuodet virallisesti takanapäin, tästäkö sen aikuisuuden sitten pitäisi alkaa? Tästäkö alkavat niskaanvyöryvät vastuut, velvollisuudet ja valinnat? Identiteettikriisi all over again. Ikähän on vain numeroita, mutta pakostakin mielen valtaa eräänlainen uteliaisuudenvivahteinen pelko siitä, mitä edessä odottaa. Toisaalta taas, sitä kaikkeahan mä alunperin lähdinkin pakoon toiselle puolelle maailmaa, joten ehkäpä vain karistan kriisinpoikasen harteiltani toistaiseksi ja keskityn hauskanpitoon Suomeen paluun saakka - ja ehkä vielä vähän pidemmällekin! Elämä odottaa edessäpäin!

They will see us waving from such great heights,

"come down now",

they'll say

But everything seems perfect from far away,

"come down now",

but we'll stay...

-Postal Service

rollin' and scratchin'

G'DAY GOLD COAST!

Kaksi päivää lomalla ja heti olo tuntuu astetta energisemmältä. Paitsi että aikaisin herääminen ei vain yksinkertaisesti tule kysymykseen, voisinko edes yhtenä päivänä täällä kiskoa itseni ylös ennen puoltapäivää? Päivät ovat Australiassa varsin lyhyitä vuodenajasta riippumatta, aurinko laskee jo viiden tienoilla joten ruskettumistarkoituksessa rannalle on juostava aamuvarhain. Tätä ne iltatyöt teettää joo-o. Ja kofeiinin puutteesta tulen vinkumaan ensi kesään saakka.

Valoisan ajan lyhyydestä huolimatta aurinkoa ja lämpöä piisaa päivisin jokaisen öisenkin tunnin edestä. Kesän lähestymisen huomaa ilmaston muuttumisesta lähes trooppiseksi, eilen asteita kertyi mittariin jo 32 astetta, työvaatteissa on turha lähteä kotoa kun viimeistään bussipysäkillä istuessa hiki virtaa vuolaasti, meikkiä on turha pistää päiväsaikaan ja deodoranttia saa kantaa laukussa mukana aamusta iltaan. Aurinkoiselle, pilvettömälle taivaalle saattaakin sitten myös toisaalta kerääntyä pikimustia pilviä hetkessä ja seuraavat kolme päivää nautitaan jylläävästä ukkosmyrskystä, elokuvamaisista salamoista ja palmuja lennättelevistä tuulenpuuskista. Melkein palmuja lennättävistä, ainakin. Tottakai sellainen ukkosmyrsky sattui osumaan juuri tälle viikonlopulle, kun tiedossa olisi sunnuntaille pitkään suunniteltua vesipuistoilujuhlintaa - peukut pystyyn forecastin pikaiselle muuttumiselle!

Lomapäivät hujahtivat niissä merkeissä missä loman kuuluukin hujahtaa: rantaillessa, ostoksilla, ihmisten ilmoilla ja oluttuoppien ääressä. Tänään kämppikset haastoivat juomapeliin keskellä kirkasta päivää, vähän hazardinpuoleista kun kalenterissa merkintä iltavuorosta, mutta tulihan siinä juotua Tooheysia pullollinen jos toinenkin. Ja heti perään vielä Liisan kanssa jatkot irkkupubissa. Oivoi, ei näin. Työvuoro oli sitten ehkä vähän sen mukainenkin, mutta hengissä selvittiin.

Tässä vaiheessa viikkoa tanssijalka jo vipattaa ja lauantain juhlameininkejä odotellaan kovasti! Ensi kerralla kirjoittelenkin sitten synttärihuumassa uudelle vuosikymmenelle siirtyneenä, hitusen vanhempana, mutten varmastikaan montaa ajatusta viisaampana.

racy days help me through the hopeless haze

Halloween oli, halloween meni, ja yhtäkkiä onkin jo marraskuu. Hui! Vielä yksi päivä duuniputkea ja sitten ansaittu muutaman päivän loma. Ja enää viikko syntymäpäivärientoihin! Tiedossa baarikierros lauantaille ja sunnuntaina tämä juhlakalu suuntaa riehumaan päiväksi osuvasti vesipuistoon. Mikäs sen parempi tapa juhlia uutta vuosikymmentä ja aikuistumista? Mieli kaihoaa vapaalle tällä hetkellä kovasti.

Muutama päivä sitten tuli testattua Gold Coastin ensimmäinen turistinähtävyys, nimittäin Surfersin keskustassa sijaitseva Infinity, jonka nimikin jo lupaili jotain uutta ja erikoista. Konsepti oli tosiaankin mielenkiintoinen, tämä sisätila"huvipuisto" kun koostui kymmenistä pienistä huoneista joiden läpi käveltiin, jokaisessa huoneessa oli omanlainen teemansa ja ovi seuraavaan huoneeseen piti itse hoksata löytää. Tunnin verran strobovaloja, pimeyttä ja eeppistä musiikkia - sweet! Epileptikolle ja heikkohermoiselle ei mikään ihanteellinen paikka, meitäkin alkoi Liisan kanssa ahdistamaan useassa eri huoneessa. Nonetheless, siisti kokemus ja sinne voisi eksyä vielä uudestaankin!

Ostoslista on kasvanut viimesten viikkojen aikana sen verran verrannollisesti pankkitilin saldoon nähden, että tulevan viikon 'to do'-listaan kuuluukin vaatekaapin kartuttaminen (ahhhh!). Pakollisiin ostoksiin lukeutuu myös tuuletin sekä peili, joita mun huoneeni kaipaa kipeästi nurkkiansa somistamaan. Tuuletin siksi, että mun huoneeni manuaalisen ilmanvaihdon tehoaste on helteisinäpäivinä pyöreä nolla ja saunassa ei ole kiva nukkua.

Nyt töihin viikon viimeiseen iltavuoroon! Ja huomenna rannalle uusia bikineitä testaamaan.