Nyt en kyllä osaa sanoa muuta kuin että HUHUHU! Varsin vauhdikas ja upea viikonloppu takana. Synttärit jättivät jälkeensä darran, auenneen polven ja kyynärpään, muutaman muun epämääräisen jäljen ja mustelman, vilustumisesta aiheutuneen nuhanpoikasen, järkyttävän univajeen sekä iiison loven lompakkoon - mutta enpä voi kuin vain todeta että OLI SEN ARVOISTA! Lauantai-ilta näytti suurinpiirtein tältä:
Aloittelut tapahtuivat siis meillä, avec Liisa, Emmi, Essi, kämppikset ja läjä uusia tuttavuuksia. Juomapelejä aamuyhteen asti, jonka jälkeen suunnistimme tilataksilla Surfers Paradisen yöelämään, klubille nimeltä "Bedroom" - nimensä mukaisesti makuuhuoneeksi sisustettu yökerho, jota somistivat sohvien sijaan lukuisat sängyt, kattokruunut sekä "yöpukuihin" somistautuneet tarjoilijat. Niin mistä lähtien kukaan on ylipäänsä nukkunut yöpuku päällä?
Tanssilattiapyörähtelyjen, lukuisten drinkkien, valomerkkien sekä kadulla vedettyjen snägäripizzaslaissien jälkeen suunnistettiin Liisan kanssa kotiin aamuviideltä-kuudelta. Muuta en muista kuin että aurinko oli jo noussut ja humala oli mukava.
Kotiinpaluu aamuvarhain näytti puolestaan tältä:
Sunnuntaina 3 tunnin "makoisat" yöunet, jonka jälkeen suihkun kautta bussipysäkille suuntana WET 'N' WILD! Joka siis, just for the record, on vesipuisto, ei strippiklubi. Pessimistisistä sääennusteista huolimatta aurinko paistoi ja lämpöä riitti ja oli mielettömän terapeuttista päästä riehumaan ja kiljumaan kuin pikkulapsi - mikäs sen parempi tapa juhlia aikuistumista?! 20 years old, going on 10... Parasta aikoihin!
Päivä kruunattiin vielä Southportin elokuvateatterissa Renée Zellwegerin tähdittämällä kauhuelokuvalla Case 39, joka yllätti positiivisesti. Olin jo unohtanut kuinka paljon kauhuelokuvista pidänkään, pitäisi ottaa taas tavaksi käydä katsastamassa horrorflickejä aina silloin tällöin niin kuin joskus vielä teininä. Oivoi! (Liisa ei tosin ehkä komppaa mua tässä...)
Viivästynyt kaatosadekuuro satoi niskaan tottakai juuri Fairilta kotiinjuoksiessa iltamyöhään ja nyt nenä niiskuttaa ja jokaista paikkaa kehossa särkee, mutta minkäs teet. 12 tunnin yöunet tekevät aina ihmeitä!
Samaisen sadekuuron aikana pyörittelin mielessäni käsitettä '20'. Teinivuodet virallisesti takanapäin, tästäkö sen aikuisuuden sitten pitäisi alkaa? Tästäkö alkavat niskaanvyöryvät vastuut, velvollisuudet ja valinnat? Identiteettikriisi all over again. Ikähän on vain numeroita, mutta pakostakin mielen valtaa eräänlainen uteliaisuudenvivahteinen pelko siitä, mitä edessä odottaa. Toisaalta taas, sitä kaikkeahan mä alunperin lähdinkin pakoon toiselle puolelle maailmaa, joten ehkäpä vain karistan kriisinpoikasen harteiltani toistaiseksi ja keskityn hauskanpitoon Suomeen paluun saakka - ja ehkä vielä vähän pidemmällekin! Elämä odottaa edessäpäin!
They will see us waving from such great heights,
"come down now",
they'll say
But everything seems perfect from far away,
"come down now",
but we'll stay...
-Postal Service
No comments:
Post a Comment
Lähetä rakkautta!