california (& cadillac) dreaming

12:51 AM, herätys 9:00, missä uni öö? Ei ainakaan täällä.

Teki mieli kirjoittaa tänne, mutta koska mulla ei ole mitään jännittäviä ja tuoreita kenguru(/olut)tarinoita juoruttavana eikä yhtäkään kenguru(/olut)kuvaa ladattavana ja, sen sijaan, satuin tylsyyden vallassa löytämään vanhojen Facebook-kansioiden kätköistä allaolevan kahden kesän takaisen kojoottiseikkailukuvan ja nauramaan sille nostalgian vallassa katketakseni................. We shall travel back in time back to California/Arizona in June of 2008!

Mitä tässä kuvassa tapahtuu?? Redneck-äijä kumihanskat käsissä, kuollut kojootti sappinesteet asfaltilla, Carlin vuokraama urheiluauto kojootin kokoisella kolhulla varustettuna, hinausauto taka-alalla, ohiajaja miettimässä "wtf" ja Arizonan valtatie aamukuudelta paikallista aikaa (sekä, excluded, Marika nukkumassa urheiluauton takapenkillä pimeyden peitossa ja meitsi kameran takana)? Noh, olipa kerran spontaani roadtrip välillä Los Angeles-Arizona, ja tuossa siitä kehkeytynyt lopputulos... Kuin skenaario Ö-luokan kauhuelokuvasta neljältä aamuyöllä keskellä ei mitään, auto lunastukseen, Linda pelästynyt henkihieveriin, Marika kuorsaamassa autuaan tietämättömänä ja Carlia vitutti. Mutta oli muuten yksi elämäni mieleenpainuvimmista reissuista, uskokaa tai älkää...! :D Noh, ei vieläkään nukuta, lisää tarinoita, yeah?

Tässä vähän eloisampi perillä (ja elossa!!) Arizonan rajojen sisäpuolella napsaistu Thelma&Louise/Legally Blonde-otos...

Ja tässä! Vuokrattiin bilepaatti ja lähdettiin sillä seilaamaan ja saatiin kaikki lämpöhalvaukset 40 asteen hellelukemissa. Ja kuvan oton jälkeen pudotin iPod Videoni tyylikkäästi järveen? Mun mielestä tää kuva voisi olla suoraan jostain vuosikymmenien takaisesta redneckien alkoholimainoksesta. Ja ton jäbän masutatska oli muuten helskutin bad ass.

Day 1, Santa Monica, Marika ja Samantha Jones-hattu...

Venice Beach-yökyöpeilyä featuring Bud Light, paperipussit ja läjä eurooppalaisia...

Paikallinen real-life-Nuuskamuikkunen...

Hollywood + kiva Marika + meitsi blondina (?!)...

No nythän oikeen innostuin! Näitä kuvia kun olisikin lisää tähän hätään, mutta kovalevy nukkuu talviunta Helsingissä. Surku!

Nyt on iso suru puserossa siitä, että Darwin-Ayers Rock roadtrippailu jää meikäläisen osalta tällä kertaa kokematta rahan ja ajan puutteen vuoksi :( Eihän tää vuosi riitä mihinkään?! Oltaisiin saatu kuvattua Wolf Creekille Ö-luokan jatko-osa... Oon muuten himskatin innoissani siitä, että pääsen lopettamaan reissun tyylikkäästi Californian kotoisiin maisemiin. Toukokuussa onkin tiedossa kahden vuoden jälkeen paaaljon vanhoja ystäviä ja iloisia jälleennäkemisiä, quesadilloja, guacamolea, mahdollista roadtrippailua ja sen sellaista kivaa. Toivottavasti pääsen myös San Franciscossa vihdoin lunastamaan muuan sukulaisen lupaaman moottoripyöräajelun!

Mutta Californiasta tulen kirjoittamaan vielä rutkasti myöhemmin keväällä, nyt unta palloon ja paluu ei-sitten-ollenkaan-niin-harmaaseen Down Under-arkeen.

racin' around

Heipähei, outback kutsuu! Parin viikon hiljaiselon jälkeen pääsin vihdoin koodailemaan elonmerkkejä tänne. Elämä Australian maaseudulla on sujunut leppoisasti ja ennen kaikkea erilaisesti, eikä kyllästyminen ole vieläkään päässyt iskemään missään mittakaavassa. Alkuviikko kului mun osaltani sairastaen ja kuumehouraillen, onneksi kyseessä oli kuitenkin vain muutaman päivän mittainen tujaus enkä ole oikeastaan niiskuttelun tai köhimisen antanut mitenkään ensimmäisen päivän jälkeen menoa haitata - Burana & Strepsils keep me going. Käytin loppuun myös Liisan Finrex-varaston (LUVAN kanssa!) ja nyt tyttöparka tottakai sairastui mun jälkijunassani... Sorry, darl'...! Oli jo aikakin mun tosin sairastua, oon ollut ihan ihmeissäni kuinka terveenä aurinko ja C-vitamiinin overdose ovat mut pitäneetkään sitten Malesiassa sairastetun possunuhan, Suomessa taas kun pää tuntuu mun kohdallani olevan täynnä räkää ja limaa nonstop vuoden ympäri.

Parikymppisen maailmanmatkaajan prototyyppinä olen tietenkin, lääkärin määräykset totaalisesti sivuuttaen, ollut mukana jos jonkinlaisessa tapahtumassa pitkin viikkoa. Keskiviikon perinteinen St. Patrick's Day oli kaikessa vihreydessään hauska päivä etenkin baaritiskin väärällä puolella töissä, päästiin valuttamaan (kirjaimellisesti) vihreää olutta janoisille irlantilaisenmielisille. Tuo vihreä bisse oli muuten aika hauska kikka, elintarvikevärithän sopivat näemmä ties minkälaiseen käyttöön :D Töiden jälkeen päästiin toki myös ulos tuulettumaan perinteikkääseen tien toisella puolella sijaitsevaan irkkubaariin.

Perjantaina illanvietto venyi yllättäen aamuun saakka ja lauantaina parin tunnin unista erityisen virkeänä ja hehkeänä (krhm) heräsimme erikauniiseen syyspäivään (kyllä, syys) ja auringonpaisteeseen tälläytyäksemme viimeisen päälle ja suunnataksemme isolla kaveriporukalla kohti Roman ravirataa. Roma Fall Picnic Races oli tapahtuma, jota meille oltiin koko viikon ajan hehkutettu ja paikan päälle päästyämme ymmärsin kyllä miksi: koko townin ja sen ympäristön väki oli paikalla koktailmekoissa, korkokengissä, juhlahatuissa ja puvuissa. Mulla tuli kesämekossa ja flipflopeissa varsin alipukeutunut olo, mutta what can a backpacker do... Myös seuralaiset tuli etiketin mukaan olla mukana, vanhan ajan tyyliin. Me löydettiin Liisan kanssa loputtomasti huvia ravihevosten nimistä, näihin lukeutuen "I Love Legs", "Stolen Thunder" ja "Death Himself". :D Hilarious!

Hauskaa oli yllin kyllin ja kemut olisi jatkuneet DJ:n tahdittamana pitkälle aamuyöhön saakka, mutta tämän tytön piti tällä kertaa kieltäytyä ja suunnata jo iltapäivästä piiitkään ja ikävystyttävään työvuoroon (arvatenkin) tyhjyyttään ammottavaan Royal-baariin. Kyyti saatiin varmastikin osavaltion siisteimmässä kärryssä, kuten kuvasta näkyy...

Tiedättekö mikä on hassua? Se, että me asuttiin Gold Coastin turistirantabilemekassa kolme kuukautta, ja jostain syystä elämä täällä keskellä ei mitään on monella tapaa paljon, paljon kotoisampaa, lämminhenkisempää, mielenkiintoisempaa ja kivempaa kuin Kultarannikolla. Kavereita on löytynyt ja mä alan jo kiintymään tähän paikkaan todenteolla, oivoi! Seuraavaksi on kalenterissa merkattuna parin viikon päässä siintävä pääsiäinen, jota ollaan kuvailtu vuoden "THE event":ksi. Kuulemma australialaisia kaikkialta ympäri mantereen on tulossa paikan päälle kokemaan outbackpääsiäisen juuri nimen omaa Romassa, joten can't wait!

country boys & city girls

Location: ROMA / QLD / AUSTRALIA

Huhhuh, aikamoinen viikko takana! Oon ihan superpositiivisesti yllättynyt siitä, että kuinka hyvin oon täällä maalla viihtynyt ja mulla on sellainen kiva aavistus, että maalis- ja helmikuu tulevat kulumaan nopeammin kuin osataan aavistaakaan. Ensimmäisen työviikon aikana mulla on ollut koko ajan tekemistä, itse töiden lisäksi oon käynyt lenkkeilemässä (+30c kuumuudessa, lovely) ja uimassa läheisellä julkisella uima-altaalla ja viettänyt aikaa työporukan sekä mainioiden asiakkaiden kanssa pokeri- ja leffailtojen merkeissä. Duunia on kuutena päivänä viikossa 4-8h verran ja vaihdellen työ on siis joko siivousta, bistron puolella kassatarjoilua tai baarimikkoilua, ja baaritiskin taakse mut on sitten tyrkätty yhtä iltaa lukuunottamatta joka päivä, enkä valita! Baariduuni täällä on erilaisempaa ja rennompaa kuin missään baarissa, missä oon aikaisemmin työskennellyt. Torstaisin, eli eilen, meidän pubi muuttuu yhden illan ajaksi klubiksi kun paikallinen viisikymppinen DJ tulee pistämään levyt pyörimään ja eilen meno oli aikamoista. Pääsin potkaisemaan itse erään huonosti käyttäytyneen asiakkaan pihalle ja pistämään liudan tyyppejä vesilinjalle jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, mutta muuten ilta sujui varsin kiireisen rattoisasti. Ensimmäistä kertaa mulla saa olla jopa hauskaa tiskin takana, saan laulaa ja tanssia asiakkaiden kanssa bissen valuttamisen lomassa, mikäs sen siistimpää!

Tää paikka itse, Roma, on kuin vanhan ajan länkkärileffasta repäisty, eikä pelkästään rakennustensa puolesta. Elekieli on täällä hallitseva kommunikointimuoto. Esimerkiksi, jos asiakas astelee sisään baariin, riisuu hattunsa pois ja asettaa sen tiskille, tämä kyseinen asiakas kuvittelee itsestään liikoja. Sitten, ottamalla hatun miehen päästä ja asettamalla sen omaan päähänsä ilmoittaa nainen miehen kuuluvan hänelle. Ja cowboyolkihattuja täällä käytetään siis ihan arkikäytössä, kuten myös flanellipaitoja. Asiat toimivat myös erittäin rutiininomaisesti, mitä tulee mm. kanta-asiakkaisiin. Meidän tiskin ääreltä löytyy joka päivä ainakin viisi tiettyä vanhempaa miespuolista asiakasta, jotka saapuvat baariin aina tietyllä kellonlyömällä. Jokainen näistä asiakkaista tilaa joka ikinen kerta saman juoman ja istuu joka ikinen kerta samalla penkillä. Jokaisella näistä asiakkaista on oma nappula kassakoneessa, kuten myös oma nimetty cooleri, joita vain heillä on lupa käyttää. Jokainen näistä asiakkaista tulee myös tuntea nimeltä. Mikäli asiakkaalla on tyhjä tuoppi/pullo edessään ja rahat pöydällä, tarkoittaa tämä, että hän haluaa toisen samanlaisen. Nurin käännetty pullo taas tarkoittaa, että asiakas pitää juomisesta hetken tauon. Käsittämätöntä, eikö? Alkuviikosta mua nauratti kaikki tämä, mutta nyt alan jo uskomaan, että näillä kirjoittamattomilla säännöillä oikeasti eletään täällä.

Sunnuntain hengailu-BBQ-kuvia vielä!

The backpacker crew!

Pahaa sanottavaa multa löytyy oikeastaan ainoastaan eräästä tietystä kylän asukasryhmästä, nimittäin hyönteisistä ja ötököistä, joita täältä löytyykin miljoonittain ja joka puolelta. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin puremilla, iho jo melkein verillä raapimisesta, gahhhhhh. Yyh, meeh not likeeh.

Mutta nyt suuntana aamiainen (lounasaikaan, eh), uima-allas sekä illemmalla duuni ja Carolynin läksiäisrieha, jiiihaaa howdymoi!

nobody sleeps when i'm awake

Location: Roma / QLD / Australia

HUOM! "Location"-kohdassa EI enää lue Brisbane! Haloo haloo, Australian maaseutu kutsuu. Tämänhetkiset koordinaatit ovatkin 500km Brisbanesta länteen, pieni 7000 asukkaasta koostuva Roma-niminen kyläpahanen. Kuinkas ollakaan, jouduttiin tekemään taas ties minkälaisia mutkia tänne päästäksemme ja ensimmäinen varsinainen työpäivä onkin vasta huomenna, viikkoa myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja nyt tällä hetkellä pyyhkii asiat kerrankin, believe it or not, kaikin puolin ihan oikeasti hyvin!

Meillä on Liisan kanssa ehtinyt tulla "muutaman" kerran tän reissun aikana sellanen fiilis, että jotkut maailman suuremmat voimakentät olisivat meidän matkasuunnitelmia vastaan, joten jostakin syystä ei osattu muuta kuin nauraa siinä vaiheessa kun tiistain koittaessa jouduttiin lykkäämään lähtöä kolmella päivällä eteenpäin perjantaille. Niin miksi? Koska Queenslandissa on satanut edellisen kuukauden aikana enemmän kuin vuosikymmeneen (sunshine state, niinpä näin) ja näin ollen Roma sekä sinne johtava (ainoa) tie olivat olleet koko alkuviikon vedenpaisumuksen vallassa, eivätkä Grayhoundin bussit kulkeneet. Ei siinä vielä mitään, saatiin hyvä syy nauttia joka ilta "viimeistä" Brisbane-iltaa, mikä ajautuikin luonnollisesti sitten siihen, että Base Backpackersin alakerran Down Under-baarissa tuli vedettyä kannullinen jos toinenkin olutta, neljänä päivänä putkeen, ja jokaisena iltana yhtä railakasta menoa. Suomalaisten Iikon ja Annukan kanssa ehdittiin myös käydä katsastamassa torstain ensi-illassa Tim Burtonin Alice In Wonderland, joka oli elokuvana pienoinen pettymys, mutta ilta itsessään oli jatkoineen, taas kerran, mitä mainioin.

NOH sitten koitti lopulta perjantai ja Grayhound, jonka kuljettaja vielä Brisbanesta lähdettäessä vakuutti meille, että tänään kyllä päästään perille saakka, muttaaah sitten tättädädädää kuuden tunnin ajomatkan jälkeen 100km ennen päätepysäkkiä meidät potkaistaankin bussista pihalle keskellä ei mitään, koska valtatie oli kuuleman mukaan vieläkin veden peitossa (eikä edes ollut!). Muutaman puhelinsoiton jälkeen onneksi saatiin yhteys tulevaan työnantajaan, joka lähti vaimoineen ja autoineen pelastamaan tyttöjä hädästä, ja loppujen lopuksi perjantai-iltaan mennessä saavuttiin kuin saavuttiinkin perille meidän väliaikaiseen kotiimme.

Kolme päivää ollaan nyt maalla oleskeltu, ja paikka on ylittänyt odotukset. Roma on pieni, mutta soma ja täältä löytyy jopa pieni elokuvateatteri, videovuokraamo, Woolworths sekä useampi baari - we are saved! Sitten täältä löytyy tosin myös iso "CowTown"-niminen lehmipoikaliike, jossa myydään cowboytarpeita buutseista satuloihin ja stetsoneihin :D Kuin jostain vanhan kunnon länkkärifilmistä repäisty! Ja townin asukkaista on (kuuleman mukaan) 80% miehiä, enkä vieläkään meinaa ymmärtää, että kuinka tämä on mahdollista. Ihmiset ovat hirmuisen ystävällisiä ja ihania ja meininki on ihan erilaista kuin suurkaupungin vilskeessä, mikä on tervetullutta vaihtelua, vaikka Brisbanesta tulikin lähdettyä hieman haikein mielin.

Baarin omistajapariskunta vaikuttaa kovin herttaiselta ja täällä pyörii jaloissa maailman suloisin mopsipentu. Rakennus on 1900-luvun alusta peräisin ja siihen kuuluu majatalo, pienimuotoinen bistro-ravintola sekä tietenkin pubi, josta löytyy mm. biljardisali sekä jukeboksi (luv!). Työt alkavat tosiaan varsinaisesti vasta huomenna, 30 tuntia viikossa ja duuni on joko baarin, bistron tai housekeepingin puolella, joka päivä vaihdellen. Palkka maksetaan ilmaisena majoituksena, ruokana sekä 250 dollarin cash-palkkiona ja ollaan tähän tosi tyytyväisiä sillä majoitus ja etenkin ruoka on tosi korkeatasoista. Ette voi uskoakaan kuinka luksukselta tuntuu, kun viimeiset kuukaudet ollaan eletty 2-4 dollarin ateriabudjetilla nuudeli/riisi/kasviskeitoslinjalla ja täällä meillä on ilmaiseksi käytössä kokonainen ravintolaruokakylmiö, oma kokki sekä valmis buffet, joka päivä. AH!

Parasta kuitenkin työssä on varmasti työporukka. Meidän lisäksi talossa asuu ja työskentelee englantilainen, irlantilainen sekä kaksi saksalaista tyttöä, joiden kanssa aika on kulunut hirmuisen rattoisasti ja joiden ansiosta ollaan päästy tutustumaan jo moniin ihmisiin. Lauantaina oli paikallisella klubilla soittamassa varsin hyvä DJ vaahtobilemeiningeissä, minkä jälkeen suunnistettiin uima-allas/leffajatkoille, ja siellä sitten pärskittiin vaatteet päällä vedessä aamuun asti, tänään taas oli vuorossa muutaman tunnin unien jälkeistä BBQ-hengailua (pihviä, nam!) porukalla työkaverin poikaystävän terassilla. Ollaan tavattu muutaman päivän sisään taas hirmuisen monta kivaa tyyppiä ja mulla alkaa olemaan sellainen olo, että täällä maalla tullaan viihtymään varsin hyvin seuraavat puolitoista kuukautta! Ja jos ei muuta, niin tää tulee varmasti olemaan taas kerran yksi sellainen kokemus, jota tuskin enää myöhemmässä elämässä tulee testattua ja josta tarinoida sitten myöhemmin teille tänne. Mutta nyt unta palloon ja kuvia on tulossa seuraavaan postaukseen kunhan niitä laiskuudeltani jaksan editoida. Pus!

back to the future

Poladroidin parissa viihdyin tovin jos toisenkin tänään ja yhtäkkiä Cindyn festarikuvat saivatkin ihan uutta ilmettä ja olin ihan että vautsivau. Lauantai oli huikea, sekä hyvässä että myös vähän pahassakin, ja tässä muutaman kuvan verran todistusaineistoa siitä hyvästä huikeudesta:

Ensin oli valmistelut (a.k.a. kasvo- ja selkäornamenttimaalailut).

Sitten oli junamatka.

Oli nam nam nam nam suussasulava ilmaisjäätelö ja jonotus sisään.

Ja sisällä oli kaamean kallista olutta sekä erikivaa nurtsihengailua vielä niin toiveikkaan poutaisessa säässä.

Sitten oli sade joka ei menoa ensin haitannut.

Ja sitten olikin yltyvä kaatosade ja sen seurauksena pidetyt telttareivit.

Oli myös 40 dollarin ihana keikkapaita, joka kastui ja mutaistui alle kahdessa minuutissa.

Oli "you just got lei-d"-leit.

Oli neontikut ja niitä olikin sitten ihan vitusti.

Oli paljon paljon paljon ihmisiä.

Oli kivoja tyyppejä.

Oli hauskaa.

Ja, ennen kaikkea, oli PRODIGY.

Kuvien ulkopuolelle jäi toki myös asioita joita ei saatu ikuistettua, ja oli myös muutamia pettymyksiä. Oli esimerkiksi Does It Offend You Yeah?:n peruutettu keikka (NII-IN, TAAS!), oli sade joka ei vain lakannut ei millään, oli muta joka ylsi nilkkojen yli ja jossa ei ollut kivaa rämpiä, oli ihan naurettavan huono äänentoisto jonka läpi kuului pelkästään tyng tyng tyng tyng bassot eikä musiikkia juuri ollenkaan, oli muutama idiootti haastamassa riitaa, yksi isompi idiootti kusemassa keskelle yleisöä (minun viereeni, totta kai), oli ihan hirvittävän mitäänsanomaton David Guetta ja sitten taas upeat Empire of the Sun, Booka Shade sekä Boys Noize, joiden keikat olivat ajoitettu samaan aikaan Prodigyn kanssa ja harmitti. Buu! Mutta ei se mitään, onneksi oli loistava Prodigy ja maanmainio seura ja näin ollen päivä oli kuitenkin loppupeleissä hyvin onnistunut. Voi suomalaiset festarit, kuinka teitä kaipaankaan! Illalla oli mutainen ja vetinen kotiinpaluu, McDonaldsin takeaway, höyryävän kuuma suihku, villasukat sekä TV-huoneen upottavat nahkasohvat. Meeh appreciates.

Eilen ja tänään on ollut sadetta, olutta erikivojen suomalaisten kanssa, suklaata, ihana 500 Days of Summer ja muutama mitäänsanomattomampi elokuva. Huomenna on pakkailua ja keskiviikkona lähtö Brisbanesta. Nyt on mielessä sänky ja uni.