ich heiße superphantastisch!

Location: BRISBANE / QLD / AUSTRALIA

Ennen huomisen Future Musicin (!!!!!) sekä edellisten iltojen inspiroimaa hehkutusta mun on pakko julkistaa heti alkuun tämän päivän suuruutinen: ME SAATIIN TÖITÄ!! Ei siis mitään mainosjakelua enää (ikinä) vaan ihan oikeata palkallista baarityötä, josta tullaan takuuvarmasti tienaamaankin. Tänään ehdittiin käydä jo epätoivonkin partaalla kääntymässä kyllä, kun se paikka joka meille alunperin oltiin luvattu oli (surprise, surprise) ehtinyt edellisen vuorokauden aikana mennä, mutta päätettiin että nythän ei enää hevillä luovuteta, vaan onneksi toisen rekrytointifirman kautta sitten onnisti.

TAW (Travellers At Work)-firman kirjoille pääseminen maksoi meille maltaita, ja mun mielestä on edelleenkin ihan täyttä kusetusta viedä jo valmiiksi köyhiltä reissaajilta tuhkatkin pesästä job clubien jäsenyyshinnoilla, mutta vaihtoehtojen olemattomuuden huomioonottaen tultiin heti siihen lopputulokseen, että nyt ei enää oteta riskejä vaan pelataan varman päälle. Joten näin ollen keskiviikkona jätämme Brisbanen jälleen kerran taaksemme, suuntana länsi/sisämaa/outback ja Roma-niminen 6000 asukkaan kylä 500km päässä, jossa tullaan oleilemaan töissä paikallisen pubin baaritiskin takana seuraavat kaksi kuukautta. Mikä tarkoittaa sitä, että tämän tytön Suomeen paluu tulee mitä luultavimmin sittenkin lykkääntymään sinne kesäkuulle, whoah! Kaiken lisäksi päästiin vielä Liisan kanssa samaan paikkaankin työskentelemään, ja palkka tulee olemaan vakio, joten käteen pitäisi tulla jäämään ihan mukava summa rahaa kahdeksassa viikossa. Sisäinen pessimisti meinaa vieläkin nostaa päätään kaikista edeltäneistä vastoinkäymisistä oppineena, mutta nyt näyttäisi kuin näyttäisikin vihdoin siltä, että tähän hommaan ollaan vihdoin taas saamassa tolkkua. Kaksi kuukautta keskellä ei mitään tuntuu toki tällä hetkellä hurjan pitkältä ajalta, mutta rahan kerääminen on nyt tällä hetkellä luonnollisesti proriteetti numero yksi meidän loppukevään suunnitelmien mahdollistamiseksi, ja pikkukylässä tuhlaaminen käy ihan varmasti haastavammin kuin Brisbanen kaltaisessa metropolissa.

Kaikesta huolimatta kaupungista lähtö tulee ensi viikolla sujumaan varmasti haikeissa tunnelmissa ja nyt alkaa tuntua, että tänne Brisbanen sykkeeseen jäisin oikein mielelläni pidemmäksikin aikaa vielä hengailemaan jos rahasta ei vain olisi puutetta. Ollaan tavattu kuluneiden viikkojen aikana aivan mahtavia tyyppejä, joiden kanssa ollaankin sitten valvottu ja viiletetty yöt milloin missäkin ja hauskaa on ollut enemmän kuin aikoihin. Word!

Pitemmittä puheitta voisin pikkuhiljaa lähteä nukkumaan univelkoja pois ennen huomista festarointia Prodigyn, Franz Ferdinandin, Empire of the Sunin, Does It Offend You Yeah?:n sekä monen monen muun ison nimen tahtiin. Viisi kuukautta ollaan huomista odotettu ja tanssijalka vipattaa jo siihen malliin, että ihan varmasti tajuton päivä/yö tiedossa meidän suomalais/englantilaisporukassa, enkä vain malta odottaa, etenkään nyt kun huonekaveri juuri ryntäsi huoneeseen kassi täynnä neontikkuja, serpentiiniä sekä kasvovärejä, saa nähdä millaista käyttöä niille keksitäänkään... Elikkäs, tiedossa pitkä(hkö)t yöunet energiavaraston kartuttamistarkoituksessa jotta huomenna jaksaa riehua aamuun asti. Yayness!

the motion keeps my heart running

Location: BRISBANE / QLD / AUSTRALIA

Viikko Brisbanessa rahattomana on vierähtänyt mukavissa merkeissä ja ollaankin huomattu, että tällä paikalla löytyy kumman paljon tarjottavaa myös köyhille reissaajille.

Oon esim. kierrellyt kaarreellut ympäri ämpäri kaupunkia...

...viettänyt aikaa ultramodernissa ja isossa kaupunginkirjastossa...

...tehnyt sekä aamuisen että yöllisen tutkimusretken City Botanic Gardensiin...

...tehnyt tuttavuutta hölmöön ibis-lintuun...

...käynyt katsomassa vuoden huonoimman elokuvan kaupungin siisteimmässä Regent-nimisessä 1923-vuonna rakennetussa elokuvateatterissa (kuvat Googlattuja kun ei ollut kameraa mukana ja harmittaa vieläkin)...

...sekä valokuvannut, lenkkeillyt, jaellut flyereita, kokkaillut, makoillut sundeckilla viimeisiä Australian kesäsäteitä ihooni kiskoen, käynyt onnistuneella 7 dollarin baarireissulla Beetle Barissa, ikkunashopannut ja viettänyt ihan liikaa aikaa koittaen epätoivoisesti metsästää lätkämatseja reaaliajassa broadcastaavaa televisiota (mission failed, mutta onneksi on YLEn live stream tulospalvelu)!

Mulla tulee aina välillä sellainen olo, että niin hieno ja länsimaalainen paikka kun Australia onkin, niin täällä ollaan askelta jäljessä ihan tolkuttoman monessa asiassa. Digiaikaan ollaan vasta siirtymässä, laskut maksetaan postin kautta, kotipuhelinnumeroa kysytään ensisijaisesti kaikkialla, julkinen liikenne ei meinaa pelata, kierrätys- ja pullonpalautussysteemistä ei olla kuultukaan, informaatio ei kulje, mm. vuokrasopimuksia kirjoitetaan käsin ruutupaperille, ammattiliittoja ei työpaikoilla harrasteta, palkka maksetaan shekkeinä... The list goes on. Hei Suomi, minulla on aina ajoittain ikävä sinua. Mutta ei se mitään, täällä on silti kivaa.

Viikonlopun Future Fest jänskättää, ja samoin mitä ensi viikko tuo tullessaan. Nyt nimittäin taitaa käydä sillä lailla, että joudutaan vaimoke-Liisan kanssa lähtemään kuuden viikon ajaksi ihan eri suuntiin, puolen vuoden autuaan yhteiselon jälkeen. :( Itkuhan tässä ihan meinaa tulla! Mutta ehkäpä liittomme kestää välimatkasta huolimatta puhelimen ja internetin voimalla huhtikuuhun saakka. Snif!

Kaikesta huolimatta nyt on hyvä olo, paljon tekemistä, aurinkoa ja lomaa hyvällä omatunnolla. Suunnitelman ja Brisbanen lisäksi asiaan vaikuttaa myös se, että 1) pohjalta on tie vain ylöspäin ja että 2) kahden kuukauden countdown mun Australia-ajassani alkaa än yy tee ei ihan vielä mutta viikon päästä, tässähän alkaa aika käydä ihan hirmuisen vähiin! Maaliskuu ehditäänkin sitten raataa taas ja huhtikuuksi on tiedossa vielä vaikka mitä hubaa, nimittäin Victorian osavaltiossa Adelaide-Melbourne-Sydney -välillä ennen Jenkkeihin suuntaamista. Olettaen siis, että saadaan suunnitelmista varmistus perjantaihin mennessä, mutta vihreää valoa näyttää! Jepsuti jep ja morjens.

life goes easy on me, most of the time

Location: BRISBANE / QLD / AUSTRALIA

Ihan aluksi totean, että tätä postausta kirjoittaessani en ole ollut yhtään minkään pillerin/jauheen/rohdon/aineen/nesteen vaikutuksen alaisena. Ihan vaan FYI, että tiedätte miten suhtautua... :D

Kello lyö jo ties mitä täällä paikallista aikaa, mutta mua ei nukuta ollenkaan. Ihmeellinen energiapuuska menossa, enkä tiedä yhtään miten käyttää sitä hyväksi Brisbanen yössä, siispä päätin jauhaa muutaman rivin verran huuhaata tänne. Kirjoitin käsin jo 14-sivuisen (ja varmasti elämäni pisimmän) kirjeen, jonka pistän etanapostilla kulkemaan kohti etelä-Amerikkaa heti huomenissa, pyykkasin ja kuivasin jokaisen vaatekappaleen mitä rinkkani syövereistä onnistuin löytämään, liotin rinkan ja makuupussin, vaihdoin hostellihuonetta, pistin sähköpostitse menemään 10++ työhakemusta sekä tänne että Helsinkiin, kiertelin ja kaartelin ympäri kaupunkia yksinäni, allekirjoitin Amnestyn vetoomuksen, kävin pankissa lunastamassa palkkashekin, ikkunashoppailin ja ihan vähän ehkä alennusmyyntishoppailinkin siinä sivussa (TARPEELLISIA ASIOITA+uudet farkut tänne +35 asteen helteeseen), kävin ruokaostoksilla, kokkasin (kyllä, KOKKASIN) kanacurrya riisillä ja paistetuilla vihanneksilla, paapoin tappodarrassa riutuvaa Liisaa (vaikka mun ymmärryskapasiteettini ei vieläkään käsitä, että missä vaiheessa se tyttö ehti eilisiltana vetäistä puolitoista litraa valkoviiniä mun huomaamattani), soitin pari puhelua Suomeen JA jäipä vielä aikaa kattoterassilla makoiluun sekä DVD-leffailuun illalla. Woah! Meeh is on faijöör beibeh.

Viimeiset päivät ovat kaikenkaikkiaan viuhahtaneet varsin kiireisissä ja maanisissa meiningeissä muutenkin. Saatiin pienen junailun jälkeen muutama flyereiden jakamisesta koostuva työvuoro Peter Pan's-reissufirmalta, eli toisin sanottuna pari edellistä päivää ollaan kävelty keskellä kaupunkia 50 metrin kadun pätkää edestakasin kailottaen "FREE INTERNET FREE INTERNET FREEEEE INTERRRRNET UPSTAIRSSSSSS!!!!11!!1!" ja peloteltu ihmisiä varmaan enemmänkin tiehensä kuin houkuteltu sisään :D Mutta mikäs sen kivempaa kuin että palkkamittari käy mun olemalla pelkästään oma äänekäs ja puhelias ja (ajoittain) ärsyttävä itseni? Palkka saadaan majoitusalennuksena, mikä ei ole siis mitenkään tuhottomasti, mutta sanomattakin on varmaan selvää, että mikä tahansa alennus tulee tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeseen! Ja nyt ollaan myös saatu kaavailtua melkoisen vedenpitäviä ja ennen kaikkea realistisia SEKÄ hyvältä kuulostavia suunnitelmia loppukevääksi. Kunhan vaan ensi viikolla saadaan varmistus yhdestä paikasta, jonka paljastan kyllä vasta sitten jos/KUN tää homma toteutuu, mutta pitkästä aikaa näkyy ihan jopa valoakin tunnelin päässä, mikä on enemmän kuin tervetullutta :) Hopes up n' fingers crossed!

Tiistaina mulla oli toinenkin työhaastattelu, nimittäin markkinointifirmaan, mikä oli aika jännä juttu kun en edes tiennyt hakeneeni koko paikkaan alunperinkään, mutta eihän sitä voinut haastattelusta kieltäytyä kun sellaista mulle puhelimitse tarjottiin. NOH, toimistoon aamukahdeksalta astellessani tajusin vasta, että kaikilla muilla oli päällä puvut ja jakut ja silitetyt kauluspaidat ja kravatit ja korkokengät, kun mulla taas farmityöstä mutaiset lenkkarit ja farkut ja kulahtanut paita ja meikitön naamataulu? Eipä tosin näyttänyt menoa haittaavan kun haastattelun ja paskanjauhannan ja "karsintakierroksen" jälkeen meitä työehdokkaita seisoikin rivissä enää 5 kahdestakymmenestä hakijasta (suckerssss), enkä siis edelleenkään tiennyt mihin asemaan olin edes hakemassa. :D NOH SITTEN saatiinkin tietää, että kyseessä oli myyntityö ovelta ovelle provikkapalkalla. Provikka kun nyt on niiiiin monesti huonoksi rahankeruuvaihtoehdoksi todettu, että otin sieltä hatkat kesken kaiken muutaman tunnin trialin jälkeen, vaan eipä kaduttanut.

Oon muuten tajunnut ihan hirveästi asioita elämästä! Siis niin ku NÄIN paljon asioita. Tai siis omastani, en muiden, enkä varsinkaan elämästä yleisesti. MUTTA tämän vuoden jälkeen voin varmuudella todeta, että seuraavat uravalinnat eivät ainakaan ole tulevaisuudessa minun nakkejani/heiniäni/teekuppejani:

- puutarhuri

- farmityöntekijä

- omenanpoimija

- traktorinkuljettaja (meinasin täräyttää sen vehkeen päin omenapuuta)

- ovelta ovelle-myyjä

- puhelinmyyjä

- no ei mikään myyjä varmaan ylipäänsäkään

- ammattisurffaaja

- ravintolatyöntekijä

- (hostelli)siivoaja

- hengenpelastaja

Progress!

Olen myös oppinut mm.

- tiskaamaan

- tekemään ruokaa, tai pikemminkin nielemään omat jämäsafkakyhäelmäni oksentamatta

- olemaan järjestelmällisempi

- pitämään puoleni (=haistattamaan tarvittaessa huilut)

- ottamaan asioista selvää

- hoitamaan asiat itse

- syömään pikanuudeleita päivästä toiseen mukisematta

- kirjoittamaan työhakemuksen ja ansioluettelon millä kielellä tahansa, miten päin tahansa ja vaikka silmät kiinni, ylösalaisin ja käsiraudoissa (okei, jälkimmäisintä en siis ole ihan oikeasti testannut)

- pitämään kirjaa rahanmenostani

- ajattelemaan positiivisesti tilanteessa kuin tilanteessa

- tinkimään

- kävelemään kaikkialle, useita kilometrejä päivässä

- olemaan kärsivällinen ja odottamaan räjähtämättä silmille

- lukemaan karttaa

- kuuntelemaan järjen ääntä (kyllä, minultakin löytyy sellainen)

- nauramaan vastoinkäymisille ja itselleni (jälkimmäisen olen tosin taitanut jo viimeiset 20+ vuotta)

- elämään ilman vaatekaappia

- kantamaan kotiani selässäni, etenkin kun se koti painaa 20+15kg

- smalltalkkaamaan

- ymmärtämään australialaisia

- luottamaan vaistoihini

- ottamaan riskejä, mutta myös pelaamaan varman päälle

- tekemään kompromisseja

- olemaan suuttumatta pienistä

- toimimaan tavoitteellisesti ja määrätietoisesti

- kirjoittamaan blogia säännöllisesti

- arvostamaan pieniä ja yksinkertaisia ja itsestäänselviä asioita

- huvittelemaan ilmaiseksi

- ymmärtämään sanan "koti" merkityksen

- ikävöimään

- rakastamaan Suomea ja Helsinkiä

- elämään hetkessä

Huh, toi listahan voisi jatkua loputtomiin! Liisa ei omien sanojensa mukaan tunnista itseään kun on muuttunut niin laiskaksi, hajamieliseksi ja hölmöksi, mulla taas nuo piirteet on vaan korostuneet entisestään. :D Mutta ei ole muuten ollut turha reissu, ei sitten ollenkaan!

Mulla on tällä hetkellä hyvä fiilis, voisiko tää nyt vaan jatkua? Niinku forevör änd evör?

Omistan tämän päättömän ja hännättömän postauksen sille ihanalle lipunmyyjärouvalle joka antoi mulle 65 senttiä alennusta junalipusta kun mulla ei ollut enempää rahaa sekä sille Brisbanen kaduilla kulkeneelle intialaiselle hyypälle, jolla oli päällään Negative/Jonne Aaron-paita. Nyt transferraan energianpurkaukseni lampaiden laskemiseen ja niin päin pois, löööv!

déjà vu

Location: BRISBANE / QLD / AUSTRALIA (AGAIN)

Niinhän siinä sitten kävi, että...

...meikäläisen ura farmityöntekijänä/omenanpoimijana/traktorinkuljettajana jäi tasan kolmen päivän mittaiseksi tältä erää. Elämä Australian maaseudulla oli ihan leppoisaa, hostellista ei löytynyt juurikaan pahaa sanottavaa ja itse työkin olisi vielä mennyt, jos vain raha olisi ollut motivoimassa. Mutta koska 4 dollarin tuntipalkka ei nyt ihan sieltä motivoivimmasta päästä ollut, niin lyötiin suosiolla hanskat kehään (noin 15 muun työläisen kanssa). Mikäli löydetään tuntipalkallista poimintaa jostain muualta maaliskuulle niin saatetaan palata maalaismeininkeihin, mutta ensisijaisesti etsiskellään nyt taas jotain aivan muuta ehkäpä. Farmikuvista kiitokset ja halaukset Glwadysille ja Glwadysin pokkarikameralle.

Liisakultarakas täytti eilen vuosia ja pussigooneilu puistossa tähtiä katsellen entisten pomojen kanssa oli Stanthorpessa ihan jännä tapa synttärikemuilla. Sara ja Fabio olivat ihania!

Ja kas kummaa, yhtäkkiä möllötetäänkin taas vanhan tutun X Base-hostellin sängyllä, missäs muuallakaan kuin Brisbanessa. Tänne näemmä kaikki tiet johtavat aina takaisin...! Seuraavat päivät tullaankin luultavasti, vaihteeksi, funtsimaan, että mitäs hittoa seuraavaksi. Miten musta tuntuu, että ollaan pureskeltu samaa ikuisuuskysymystä nyt iät ja ajat taas? Yrityksen ja erehdyksen kautta jokainen vastausvaihtoehto osoittautuu vääräksi. Ilmoitan teillekin sitten siinä vaiheessa, kun saadaan taas jotain tolkkua yhtään mihinkään hommaan. Jos saadaan. Onneksi siihen saakka on ainakin rahattomuuden suoma melankolia, kaunis Brisbane, mahtavat ihmiset sekä kahden viikon päässä odottavan Future Music Dance Festivalin odotus!

this shit is bananas, b-a-n-a-n-a-s!

Location: STANTHORPE / QLD / AUSTRALIA

No joo joo, ei oo banaaneja vaan omenoita mutta kun omenoista ei tehdä mitään blogiotsikoiksi quotattavia biisejä ikinä höh! Tässä olisi nyt luvassa varsin informatiivinen hedelmäpoimintapostaus, haluutte salee kuulla mitä täällä farmilla tehdään?? Joo? Ei? Joo? Joo? No kuulette kuitenkin, hähää.

Päivärytmi?

3:30 AM - Herätys, ylös, suihku, tuuppimista keittiössä vajaan sadan muun farmityöläisen kanssa ja kilpajuoksua välillä jääkaappi - leivänpaahdin jotta ehtii syödä aamiaisen, juoda pikakahvit sekä valmistaa ja pakata lounaan.

4:30 AM - Bussikuljetus farmille lähtee minuutilleen puolelta. 15 minuutin ajomatkan päässä hostellilla sijaitsevalle farmille päästyä kello on hieman vajaa viisi. Tämän jälkeen odotellaan kylmässä (kyllä, kylmässä) ladossa/ulkona auringon nousua sekä kaikkien saapumista paikalle, jotta saadaan jaettua jokaiselle omat keruukorit+tikapuut ja sitten raahataan kyseiset kapistukset oman ryhmän rivistölle.

5:00-5:30 AM - Työ alkaa.

2:00-3:00 PM - Työt loppuu, tavarat kuljetetaan takaisin, traktori sekä tikapuut jätetään keskeneräiselle riville seuraavaa päivää varten.

2:30 PM - Bussilla hostellille.

3:00 PM - Vapaa-aikaa, ja arvatkaapa kolme kertaa jaksaako kukaan mitään muuta kuin syödä, käydä suihkussa ja jumittaa?

6:00-8:00 PM - Nukkumaan, jotta jaksaa saman rundin seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana, kuutena päivänä viikossa.

Työnkuva?

Elikkäs, meidät on jaettu 3-5 hengen ryhmiin, joissa omenoita kerätään tiimityöskentelynä. Puurivejä farmilla on satoja, puita kymmeniätuhansia ja omenoita, näin ausseittain ilmaistuna, shitloads. Edetään rivistön toisesta päästä toiseen loogisesti puu kerrallaan, ensin kiivetään ylös tikkailla (hemmetin vaarallista, muuten) latvaan keräämään tasapainoilemalla ja sitten siirrytään alas ja toistetaan tarvittaessa eri kulmista. Kun yksi puu saadaan käytyä läpi, kannetaan tikkaat seuraavalle ja sama homma loopilla rivin toiseen päähän saakka. Jokaisella ryhmällä on oma traktori, joka vetää perässään kolmea 1,5m x 1,5m laatikkoa, joihin aina oman kantokorin täytyttä kiirehditään se tyhjentämään. Yhteen laatikkoon mahtuu omenoita 400 kilon verran, joten siinä menee aikansa (1-2h) kun yhden täyttää ryhmässä, riippuen toki ryhmän työläisten lukumäärästä ja nopeudesta. Traktoria ajetaan eteenpäin aina sitä mukaa, kun liikutaan eteenpäin. Kun kaikki kolme laatikkoa ollaan saatu kerättyä täyteen, ajetaan traktori "päämajalle", jossa kuitataan täydet lootat ja saadaan tyhjät tilalle. Rivin loputtua kesken siirrytään toiselle, ja homma jatkuu kahteen-kolmeen asti päivällä. Jotta homma ei olisi ihan aivotonta, ei kaikkia omenoita tietenkään kerätä, vaan ainoastaan isot, punaiset ja hyväkuntoiset. Musiikkia ei saa kuunnella, välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa täydeltä terältä. Poimintaan on tasan yksi tekniikka, ja farmarit kyllä pitävät huolen, että pidät siitä tekniikasta myös kiinni etkä lähde sooloilemaan. Mikäli lehtiä taikka pudonneita omenoita lojuu liikaa maassa, saat varoituksen/potkut. Jos keräämäsi omenat ovat liian pieniä, mustelmilla tai muuten vain väärän värisiä tai huonokuntoisia, ei ryhmä saa kerätystä laatikosta=monen tunnin työstä dollarin dollaria. Joo eli morjens. Taukoja pidetään päivän aikana kaksi kappaletta, joten levätä ja syödä ehtii välissä ihan hyvin. Parin ensimmäisen tunnin jälkeen työstä muodostuu rutiinia, omenoita ei enää erota toisistaan ja ajatukset harhailee jossain aivan muualla ja työpäivät kuluvat ihmeen nopeasti.

Palkka?

Nonniin, tässä sitten päästään parhaaseen osioon! Tuntipalkka, pöh mihin sellaisia tarvitsee, kyllähän meitä nuoria ja vahvoja ja saakelin rikkaita reppumatkaajia voi orjuuttaa niin kauan kun huvia työnantajille siitä irtoaa! Provikalla mennään, laatikollisesta laadukkaita omenoita saa 60 dollaria. Ei, ei yksin, vaan ryhmän kesken jaettavaksi. Eli viiden hengen ryhmässä 60/5=$12. Tänään laatikollisia tuli 10 tunnissa kerättyä 5, eilen taas vain 3 kappaletta, eli esim. eilen tienasimme 3x12=36 dollaria kymmenestä tunnista yhtä henkilöä kohden. Miinus verot, you do the math. Sillä sitten maksamaan 180 dollarin vuokraa, tai ruokaa, puhumattakaan säästämisestä. And no, I'm not kidding.

Ei, ei näin. Ei ei ei ei ei ei ei.

Kahden työpäivän jälkeen voin todeta, että työ itsessään olisi oikeasti vielä ihan ok jees, ja sitä jaksaisi vielä jotenkuten ehkä tehdäkin muutaman viikon-kuukauden jos vain olisi raha motivoimassa. Mutta tällä hetkellä näyttää erittäin pahasti siltä, että kun ottaa huomioon vuokran+ruuat+bussiliput perseeseen ja takaisin+job clubin maksullisuuden=60h/vko työrupeamasta ei tule parhaimmillaankaan jäämään helmikuun loppuun mennessä käteen yhtään mitään. Itseasiassa, minuuksen puolelle taitaa mennä, ja nyt pyörii mielessä, että onko tässä ihan oikeasti mitään järkeä.

Mutta hei, löytyy tästä hyviäkin puolia! Löytyy, löytyy! Kun tarpeeksi etsii. Tulee liikuttua, tavattua muita siistejä reppureissaajia, hostelli on tosi siisti ja viihtyisä kommuunikampus, ja jos jotain niin ainakin voitetaan tässä aikaa parin viikon verran. Juteltiin äsken Liisan kanssa, ja nyt kyllä taitaa olla aika varma juttu, että kevään suunnitelmat tulee pistettyä ihan kokonaan uusiksi, ja että meikätyttö suuntaakin Californian kautta Suomeen jo huhti-toukokuussa, ellen jo aikaisemminkin. Mutta sinnitellä yritetään vielä, yritetään kovasti. Kokemuksen kannalta otetaan ja pää pystyssä kuljetaan, kuten aina. Ja niin pois päin.

let's celebrate the irony: everything is going wrong but we are so happy

Location: STANTHORPE / QLD / AUSTRALIA

Heipähei murut, ensinnäkin pyydän anteeksi pientä kirjoitustaukoa, tässä on ollut melkoista hässäkkää ja sählinkiä ja turhautumista ja hulinaa ja ties minkämoisia vastoinkäymisiä ja juhlimisia sitten viime päivittelyn eikä bloggailulle ole löytynyt juuri aikaa. Herätys olisi viiden tunnin päästä at 3:30AM ja aikamoisen rankka ensimmäinen farmityöpäivä varmasti tiedossa, joten koitan parhaani mukaan saada monta asiaa ja fiilistä tiivistettyä mahdollisimman tiiviiseen ja vielä ymmärrettäväänkin pakettiin...

Viimeisen parin viikon aikana ollaan tosiaan jouduttu tekemään aikamoisia koukkauksia, ensin Cairnsista lentäen Brisbaneen ja sieltä lopulta eilen tänne Brisbanesta länteen outbackin rajamailla sijaitsevaan Stanthorpen maalaiskommuuniin. Cairnsissa vietetyn viikon jälkeen jäi harmittamaan kovasti, että loputtoman sadesään, rahattomuuden sekä työttömyyden vuoksi aika kaupungissa meni 95% tuskailuun sekä työpaikkojen perässä juoksemiseen, eikä lopulta ehditty tutustua itse kaupunkiin juuri ollenkaan. Näin ollen myös valliriutta sekä ympäröivä upea sademetsä jäi tältä tytöltä tällä kertaa välistä, mutta minkäs teet. Sadesään piikkiin pistetään myös se, että itsestäänselvyytenä pitämämme farmityön löytäminen ei ollutkaan yhtään niin itsestäänselvyys kuin piti, jonka takia päätettiinkin ottaa riski ja lentää Brisbaneen työtarjouksen perässä. Kaikesta huolimatta Cairns oli kaunis pikkukaupunki, jolla olisi varmasti ollut tarjottavaa paljon enemmän kuin mitä meillä oli mahdollisuutta kokea, valokuviakin tuli omalla kohdallani otettua huimat 6 kappaletta koko viikon aikana, öh.

Long story short, edellisen viikon aikana olen oppinut olemaan luottamatta yhtään kehenkään täysin. Ihmisten moraalista ja maailman kovuudesta voisin kirjoittaa omiin kokemuksiini perustuen vaikka kirjan tämän reissun päätteeksi, munlaiselleni optimistiselle ihmiselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa sulattaa sitä, miten ahneesti ja röyhkeästi ihminen voi toimia oman etunsa nimissä ja jättää rehellisen osapuolen nuolemaan näppejään tyhjän päälle. Tervetuloa Australian työmarkkinoille, joilla nyt viiden kuukauden hampaiden kiristelyn jälkeen olen vihdoin oppinut pitämään asioissa puoleni ja varani sekä haistattamaan tarvittaessa jokaiselle päin naamaa keskisormet, mikä on tosin varmasti hyödyllinen taito tulevaisuudessa... Olen oppinut ottamaan asioista selvää ja kyseenalaistamaan kaiken, kun taas ennen pahana tapanani oli vain nyökkäillä ja luottaa jokaiseen naiivisti. Ei toimi täällä, ei. There's no such thing as free lunch. Remember that, kids.

Mulla olisi "muutama" sanaa sanottavana myös Cloud 9-hostellista, jossa bunkkailtiin parin yön verran Brisbanessa. Se pari yötä oli enemmän kuin tarpeeksi todetaksemme, että joskus laadukkaammasta kannattaa maksaa - niinpä muutettiinkin heti tilaisuuden tultua viereiseen City Backpackersiin, eikä Cloud 9:een ole enää ikinä palaamista, ei vaikka nimi kuinka lupailisi muuta. Ai miksi? NOH, ensinnäkin koska palvelu oli järkyttävintä mitä ikinä elämässäni olen saanut, jokaiseen kysymykseen/valitukseen (joita ehti jo ensimmäisen illan aikana kertyä ihan liian monta) sain vastaukseksi sanasta sanaan "I don't know, I don't care, can't you see I'm busy here?" Ensimmäisen päivän ajan nauratti, mutta seuraavana aamuna, kun työmies marssi huoneeseen kiskomaan sängystä ja heittämään ulos huoneen seinäremonttia varten ja käski pysyä poissa iltaan asti kun meitä ei oltu ystävällisesti voitu informoida asiasta mitenkään ja illalla palattuamme lakanat ja tavarat olivat kauttaaltaan pölyssä ja laastissa, siinä vaiheessapa ei enää naurattanut. LISÄKSI mikään ei toiminut, keittiö kuhisi torakoita ja oli iljettävässä kunnossa, huoneet vaikuttivat vankilatyrmiltä ja henkilökunta ei tiennyt mistään mitään... Päätelkääpä siitä ihan itse, että minne ei ainakaan kannata mennä majoittumaan Brisbanessa oleillessa. :D

Vaikka pariin viikkoon ehtikin mahtua jos jonkinmoista estettä ja heikkoa hetkeä, tuli toki hauskaakin pidettyä. Cairnsissa otettiin osaa Ultimate Pub Crawliin, jossa baarikierros alkoi kuudelta illalla ja päättyi aamulla, ja paikkojen välillä kuljettiin kaksikerroksisilla busseilla. Suosittelen! Sen lisäksi Brisbanessa Cloud 9-hostellin ainoa hyvä puoli oli rakennuksen alakerrassa sijaitseva Beetlebar, jossa tuli vietettyä useampi ilta loistavassa seurassa aamun pikkutunneille asti ja budjettiystävällisillä 7 dollarin kannuhinnoilla. Livebändit, muumiointikilpailut, limbo, baarin ulkopuolella pidetyt monen tunnin epäviralliset jatkot sekä oheiset tilannekuvat kuuluivat toki asiaan.

Beetlebarissa löysin myös uuden ultimate fave Aussie drinkin! Nimittäin Snakebite, joka koostuu bissestä, siideristä sekä vadelmatiivisteestä. Kuulosti munkin korvilleni maailman absurdeimmalta yhdistelmältä, mutta enpä aio tästä lähtien enää muuta juodakkaan. Kokeilkaapa huviksenne!

Perjantaina, kun oltiin jo puoliksi valmistauduttu heittämään hanskat kehään etuajassa ja suuntaamaan maitojunalla koti-Suomeen, löydettiin sitten onneksi hostellin job clubin kautta hedelmänpoimintatyö täältä Stanthorpesta, ja täällä ollaan vihdoin, huomenna alkaa kolmen viikon työputki. Herätys tulee tosiaan olemaan joka päivä 3:30-4:00AM, omenoita poimitaan 10 tuntia kahteen saakka, ja loppupäivä tulee varmasti menemään aika iisisti, kunnes on aika mennä nukkumaan seitsemän aikoihin. Palkka maksetaan määrän mukaan ja tällä hetkellä näyttää vähän siltä, että Future-festareiden jälkeen joudutaan vielä palaamaan tänne pidemmäksikin aikaa, mutta tällä hetkellä fiilikset on oikeastaan varsin optimistiset. Ollaan superiloisia, että työtä löytyi, hostelli on tosi viihtyisä, reppureissaajia majoittuu täällä paljon ja yhteishenki vaikuttaa olevan kohdillaan. Ja motivaatiota löytyy! Veikkaan, että arvostus asiakaspalvelutyötä kohtaan kohoaa aika rutkasti taas tämän kokemuksen jälkeen...

Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa herätä mahdollisimman epäinhimilliseen aikaan koko helmikuun ajan kun elossa pitäisi vielä pysyä. Päivittelen täältä farmityökuulumisia taas lähitulevaisuudessa. Loppuun vielä muutaman minuutin verran nostalgiaa. Howdyt sinne!