Location: STANTHORPE / QLD / AUSTRALIA
Viimeisen parin viikon aikana ollaan tosiaan jouduttu tekemään aikamoisia koukkauksia, ensin Cairnsista lentäen Brisbaneen ja sieltä lopulta eilen tänne Brisbanesta länteen outbackin rajamailla sijaitsevaan Stanthorpen maalaiskommuuniin. Cairnsissa vietetyn viikon jälkeen jäi harmittamaan kovasti, että loputtoman sadesään, rahattomuuden sekä työttömyyden vuoksi aika kaupungissa meni 95% tuskailuun sekä työpaikkojen perässä juoksemiseen, eikä lopulta ehditty tutustua itse kaupunkiin juuri ollenkaan. Näin ollen myös valliriutta sekä ympäröivä upea sademetsä jäi tältä tytöltä tällä kertaa välistä, mutta minkäs teet. Sadesään piikkiin pistetään myös se, että itsestäänselvyytenä pitämämme farmityön löytäminen ei ollutkaan yhtään niin itsestäänselvyys kuin piti, jonka takia päätettiinkin ottaa riski ja lentää Brisbaneen työtarjouksen perässä. Kaikesta huolimatta Cairns oli kaunis pikkukaupunki, jolla olisi varmasti ollut tarjottavaa paljon enemmän kuin mitä meillä oli mahdollisuutta kokea, valokuviakin tuli omalla kohdallani otettua huimat 6 kappaletta koko viikon aikana, öh.


Long story short, edellisen viikon aikana olen oppinut olemaan luottamatta yhtään kehenkään täysin. Ihmisten moraalista ja maailman kovuudesta voisin kirjoittaa omiin kokemuksiini perustuen vaikka kirjan tämän reissun päätteeksi, munlaiselleni optimistiselle ihmiselle on ollut jotenkin tosi vaikeaa sulattaa sitä, miten ahneesti ja röyhkeästi ihminen voi toimia oman etunsa nimissä ja jättää rehellisen osapuolen nuolemaan näppejään tyhjän päälle. Tervetuloa Australian työmarkkinoille, joilla nyt viiden kuukauden hampaiden kiristelyn jälkeen olen vihdoin oppinut pitämään asioissa puoleni ja varani sekä haistattamaan tarvittaessa jokaiselle päin naamaa keskisormet, mikä on tosin varmasti hyödyllinen taito tulevaisuudessa... Olen oppinut ottamaan asioista selvää ja kyseenalaistamaan kaiken, kun taas ennen pahana tapanani oli vain nyökkäillä ja luottaa jokaiseen naiivisti. Ei toimi täällä, ei. There's no such thing as free lunch. Remember that, kids.
Mulla olisi "muutama" sanaa sanottavana myös Cloud 9-hostellista, jossa bunkkailtiin parin yön verran Brisbanessa. Se pari yötä oli enemmän kuin tarpeeksi todetaksemme, että joskus laadukkaammasta kannattaa maksaa - niinpä muutettiinkin heti tilaisuuden tultua viereiseen City Backpackersiin, eikä Cloud 9:een ole enää ikinä palaamista, ei vaikka nimi kuinka lupailisi muuta. Ai miksi? NOH, ensinnäkin koska palvelu oli järkyttävintä mitä ikinä elämässäni olen saanut, jokaiseen kysymykseen/valitukseen (joita ehti jo ensimmäisen illan aikana kertyä ihan liian monta) sain vastaukseksi sanasta sanaan "I don't know, I don't care, can't you see I'm busy here?" Ensimmäisen päivän ajan nauratti, mutta seuraavana aamuna, kun työmies marssi huoneeseen kiskomaan sängystä ja heittämään ulos huoneen seinäremonttia varten ja käski pysyä poissa iltaan asti kun meitä ei oltu ystävällisesti voitu informoida asiasta mitenkään ja illalla palattuamme lakanat ja tavarat olivat kauttaaltaan pölyssä ja laastissa, siinä vaiheessapa ei enää naurattanut. LISÄKSI mikään ei toiminut, keittiö kuhisi torakoita ja oli iljettävässä kunnossa, huoneet vaikuttivat vankilatyrmiltä ja henkilökunta ei tiennyt mistään mitään... Päätelkääpä siitä ihan itse, että minne ei ainakaan kannata mennä majoittumaan Brisbanessa oleillessa. :D
Vaikka pariin viikkoon ehtikin mahtua jos jonkinmoista estettä ja heikkoa hetkeä, tuli toki hauskaakin pidettyä. Cairnsissa otettiin osaa Ultimate Pub Crawliin, jossa baarikierros alkoi kuudelta illalla ja päättyi aamulla, ja paikkojen välillä kuljettiin kaksikerroksisilla busseilla. Suosittelen! Sen lisäksi Brisbanessa Cloud 9-hostellin ainoa hyvä puoli oli rakennuksen alakerrassa sijaitseva Beetlebar, jossa tuli vietettyä useampi ilta loistavassa seurassa aamun pikkutunneille asti ja budjettiystävällisillä 7 dollarin kannuhinnoilla. Livebändit, muumiointikilpailut, limbo, baarin ulkopuolella pidetyt monen tunnin epäviralliset jatkot sekä oheiset tilannekuvat kuuluivat toki asiaan.
Beetlebarissa löysin myös uuden ultimate fave Aussie drinkin! Nimittäin Snakebite, joka koostuu bissestä, siideristä sekä vadelmatiivisteestä. Kuulosti munkin korvilleni maailman absurdeimmalta yhdistelmältä, mutta enpä aio tästä lähtien enää muuta juodakkaan. Kokeilkaapa huviksenne!





Perjantaina, kun oltiin jo puoliksi valmistauduttu heittämään hanskat kehään etuajassa ja suuntaamaan maitojunalla koti-Suomeen, löydettiin sitten onneksi hostellin job clubin kautta hedelmänpoimintatyö täältä Stanthorpesta, ja täällä ollaan vihdoin, huomenna alkaa kolmen viikon työputki. Herätys tulee tosiaan olemaan joka päivä 3:30-4:00AM, omenoita poimitaan 10 tuntia kahteen saakka, ja loppupäivä tulee varmasti menemään aika iisisti, kunnes on aika mennä nukkumaan seitsemän aikoihin. Palkka maksetaan määrän mukaan ja tällä hetkellä näyttää vähän siltä, että Future-festareiden jälkeen joudutaan vielä palaamaan tänne pidemmäksikin aikaa, mutta tällä hetkellä fiilikset on oikeastaan varsin optimistiset. Ollaan superiloisia, että työtä löytyi, hostelli on tosi viihtyisä, reppureissaajia majoittuu täällä paljon ja yhteishenki vaikuttaa olevan kohdillaan. Ja motivaatiota löytyy! Veikkaan, että arvostus asiakaspalvelutyötä kohtaan kohoaa aika rutkasti taas tämän kokemuksen jälkeen...
Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa herätä mahdollisimman epäinhimilliseen aikaan koko helmikuun ajan kun elossa pitäisi vielä pysyä. Päivittelen täältä farmityökuulumisia taas lähitulevaisuudessa. Loppuun vielä muutaman minuutin verran nostalgiaa. Howdyt sinne!





No comments:
Post a Comment
Lähetä rakkautta!