life goes easy on me, most of the time

Location: BRISBANE / QLD / AUSTRALIA

Ihan aluksi totean, että tätä postausta kirjoittaessani en ole ollut yhtään minkään pillerin/jauheen/rohdon/aineen/nesteen vaikutuksen alaisena. Ihan vaan FYI, että tiedätte miten suhtautua... :D

Kello lyö jo ties mitä täällä paikallista aikaa, mutta mua ei nukuta ollenkaan. Ihmeellinen energiapuuska menossa, enkä tiedä yhtään miten käyttää sitä hyväksi Brisbanen yössä, siispä päätin jauhaa muutaman rivin verran huuhaata tänne. Kirjoitin käsin jo 14-sivuisen (ja varmasti elämäni pisimmän) kirjeen, jonka pistän etanapostilla kulkemaan kohti etelä-Amerikkaa heti huomenissa, pyykkasin ja kuivasin jokaisen vaatekappaleen mitä rinkkani syövereistä onnistuin löytämään, liotin rinkan ja makuupussin, vaihdoin hostellihuonetta, pistin sähköpostitse menemään 10++ työhakemusta sekä tänne että Helsinkiin, kiertelin ja kaartelin ympäri kaupunkia yksinäni, allekirjoitin Amnestyn vetoomuksen, kävin pankissa lunastamassa palkkashekin, ikkunashoppailin ja ihan vähän ehkä alennusmyyntishoppailinkin siinä sivussa (TARPEELLISIA ASIOITA+uudet farkut tänne +35 asteen helteeseen), kävin ruokaostoksilla, kokkasin (kyllä, KOKKASIN) kanacurrya riisillä ja paistetuilla vihanneksilla, paapoin tappodarrassa riutuvaa Liisaa (vaikka mun ymmärryskapasiteettini ei vieläkään käsitä, että missä vaiheessa se tyttö ehti eilisiltana vetäistä puolitoista litraa valkoviiniä mun huomaamattani), soitin pari puhelua Suomeen JA jäipä vielä aikaa kattoterassilla makoiluun sekä DVD-leffailuun illalla. Woah! Meeh is on faijöör beibeh.

Viimeiset päivät ovat kaikenkaikkiaan viuhahtaneet varsin kiireisissä ja maanisissa meiningeissä muutenkin. Saatiin pienen junailun jälkeen muutama flyereiden jakamisesta koostuva työvuoro Peter Pan's-reissufirmalta, eli toisin sanottuna pari edellistä päivää ollaan kävelty keskellä kaupunkia 50 metrin kadun pätkää edestakasin kailottaen "FREE INTERNET FREE INTERNET FREEEEE INTERRRRNET UPSTAIRSSSSSS!!!!11!!1!" ja peloteltu ihmisiä varmaan enemmänkin tiehensä kuin houkuteltu sisään :D Mutta mikäs sen kivempaa kuin että palkkamittari käy mun olemalla pelkästään oma äänekäs ja puhelias ja (ajoittain) ärsyttävä itseni? Palkka saadaan majoitusalennuksena, mikä ei ole siis mitenkään tuhottomasti, mutta sanomattakin on varmaan selvää, että mikä tahansa alennus tulee tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeseen! Ja nyt ollaan myös saatu kaavailtua melkoisen vedenpitäviä ja ennen kaikkea realistisia SEKÄ hyvältä kuulostavia suunnitelmia loppukevääksi. Kunhan vaan ensi viikolla saadaan varmistus yhdestä paikasta, jonka paljastan kyllä vasta sitten jos/KUN tää homma toteutuu, mutta pitkästä aikaa näkyy ihan jopa valoakin tunnelin päässä, mikä on enemmän kuin tervetullutta :) Hopes up n' fingers crossed!

Tiistaina mulla oli toinenkin työhaastattelu, nimittäin markkinointifirmaan, mikä oli aika jännä juttu kun en edes tiennyt hakeneeni koko paikkaan alunperinkään, mutta eihän sitä voinut haastattelusta kieltäytyä kun sellaista mulle puhelimitse tarjottiin. NOH, toimistoon aamukahdeksalta astellessani tajusin vasta, että kaikilla muilla oli päällä puvut ja jakut ja silitetyt kauluspaidat ja kravatit ja korkokengät, kun mulla taas farmityöstä mutaiset lenkkarit ja farkut ja kulahtanut paita ja meikitön naamataulu? Eipä tosin näyttänyt menoa haittaavan kun haastattelun ja paskanjauhannan ja "karsintakierroksen" jälkeen meitä työehdokkaita seisoikin rivissä enää 5 kahdestakymmenestä hakijasta (suckerssss), enkä siis edelleenkään tiennyt mihin asemaan olin edes hakemassa. :D NOH SITTEN saatiinkin tietää, että kyseessä oli myyntityö ovelta ovelle provikkapalkalla. Provikka kun nyt on niiiiin monesti huonoksi rahankeruuvaihtoehdoksi todettu, että otin sieltä hatkat kesken kaiken muutaman tunnin trialin jälkeen, vaan eipä kaduttanut.

Oon muuten tajunnut ihan hirveästi asioita elämästä! Siis niin ku NÄIN paljon asioita. Tai siis omastani, en muiden, enkä varsinkaan elämästä yleisesti. MUTTA tämän vuoden jälkeen voin varmuudella todeta, että seuraavat uravalinnat eivät ainakaan ole tulevaisuudessa minun nakkejani/heiniäni/teekuppejani:

- puutarhuri

- farmityöntekijä

- omenanpoimija

- traktorinkuljettaja (meinasin täräyttää sen vehkeen päin omenapuuta)

- ovelta ovelle-myyjä

- puhelinmyyjä

- no ei mikään myyjä varmaan ylipäänsäkään

- ammattisurffaaja

- ravintolatyöntekijä

- (hostelli)siivoaja

- hengenpelastaja

Progress!

Olen myös oppinut mm.

- tiskaamaan

- tekemään ruokaa, tai pikemminkin nielemään omat jämäsafkakyhäelmäni oksentamatta

- olemaan järjestelmällisempi

- pitämään puoleni (=haistattamaan tarvittaessa huilut)

- ottamaan asioista selvää

- hoitamaan asiat itse

- syömään pikanuudeleita päivästä toiseen mukisematta

- kirjoittamaan työhakemuksen ja ansioluettelon millä kielellä tahansa, miten päin tahansa ja vaikka silmät kiinni, ylösalaisin ja käsiraudoissa (okei, jälkimmäisintä en siis ole ihan oikeasti testannut)

- pitämään kirjaa rahanmenostani

- ajattelemaan positiivisesti tilanteessa kuin tilanteessa

- tinkimään

- kävelemään kaikkialle, useita kilometrejä päivässä

- olemaan kärsivällinen ja odottamaan räjähtämättä silmille

- lukemaan karttaa

- kuuntelemaan järjen ääntä (kyllä, minultakin löytyy sellainen)

- nauramaan vastoinkäymisille ja itselleni (jälkimmäisen olen tosin taitanut jo viimeiset 20+ vuotta)

- elämään ilman vaatekaappia

- kantamaan kotiani selässäni, etenkin kun se koti painaa 20+15kg

- smalltalkkaamaan

- ymmärtämään australialaisia

- luottamaan vaistoihini

- ottamaan riskejä, mutta myös pelaamaan varman päälle

- tekemään kompromisseja

- olemaan suuttumatta pienistä

- toimimaan tavoitteellisesti ja määrätietoisesti

- kirjoittamaan blogia säännöllisesti

- arvostamaan pieniä ja yksinkertaisia ja itsestäänselviä asioita

- huvittelemaan ilmaiseksi

- ymmärtämään sanan "koti" merkityksen

- ikävöimään

- rakastamaan Suomea ja Helsinkiä

- elämään hetkessä

Huh, toi listahan voisi jatkua loputtomiin! Liisa ei omien sanojensa mukaan tunnista itseään kun on muuttunut niin laiskaksi, hajamieliseksi ja hölmöksi, mulla taas nuo piirteet on vaan korostuneet entisestään. :D Mutta ei ole muuten ollut turha reissu, ei sitten ollenkaan!

Mulla on tällä hetkellä hyvä fiilis, voisiko tää nyt vaan jatkua? Niinku forevör änd evör?

Omistan tämän päättömän ja hännättömän postauksen sille ihanalle lipunmyyjärouvalle joka antoi mulle 65 senttiä alennusta junalipusta kun mulla ei ollut enempää rahaa sekä sille Brisbanen kaduilla kulkeneelle intialaiselle hyypälle, jolla oli päällään Negative/Jonne Aaron-paita. Nyt transferraan energianpurkaukseni lampaiden laskemiseen ja niin päin pois, löööv!