racin' around

Heipähei, outback kutsuu! Parin viikon hiljaiselon jälkeen pääsin vihdoin koodailemaan elonmerkkejä tänne. Elämä Australian maaseudulla on sujunut leppoisasti ja ennen kaikkea erilaisesti, eikä kyllästyminen ole vieläkään päässyt iskemään missään mittakaavassa. Alkuviikko kului mun osaltani sairastaen ja kuumehouraillen, onneksi kyseessä oli kuitenkin vain muutaman päivän mittainen tujaus enkä ole oikeastaan niiskuttelun tai köhimisen antanut mitenkään ensimmäisen päivän jälkeen menoa haitata - Burana & Strepsils keep me going. Käytin loppuun myös Liisan Finrex-varaston (LUVAN kanssa!) ja nyt tyttöparka tottakai sairastui mun jälkijunassani... Sorry, darl'...! Oli jo aikakin mun tosin sairastua, oon ollut ihan ihmeissäni kuinka terveenä aurinko ja C-vitamiinin overdose ovat mut pitäneetkään sitten Malesiassa sairastetun possunuhan, Suomessa taas kun pää tuntuu mun kohdallani olevan täynnä räkää ja limaa nonstop vuoden ympäri.

Parikymppisen maailmanmatkaajan prototyyppinä olen tietenkin, lääkärin määräykset totaalisesti sivuuttaen, ollut mukana jos jonkinlaisessa tapahtumassa pitkin viikkoa. Keskiviikon perinteinen St. Patrick's Day oli kaikessa vihreydessään hauska päivä etenkin baaritiskin väärällä puolella töissä, päästiin valuttamaan (kirjaimellisesti) vihreää olutta janoisille irlantilaisenmielisille. Tuo vihreä bisse oli muuten aika hauska kikka, elintarvikevärithän sopivat näemmä ties minkälaiseen käyttöön :D Töiden jälkeen päästiin toki myös ulos tuulettumaan perinteikkääseen tien toisella puolella sijaitsevaan irkkubaariin.

Perjantaina illanvietto venyi yllättäen aamuun saakka ja lauantaina parin tunnin unista erityisen virkeänä ja hehkeänä (krhm) heräsimme erikauniiseen syyspäivään (kyllä, syys) ja auringonpaisteeseen tälläytyäksemme viimeisen päälle ja suunnataksemme isolla kaveriporukalla kohti Roman ravirataa. Roma Fall Picnic Races oli tapahtuma, jota meille oltiin koko viikon ajan hehkutettu ja paikan päälle päästyämme ymmärsin kyllä miksi: koko townin ja sen ympäristön väki oli paikalla koktailmekoissa, korkokengissä, juhlahatuissa ja puvuissa. Mulla tuli kesämekossa ja flipflopeissa varsin alipukeutunut olo, mutta what can a backpacker do... Myös seuralaiset tuli etiketin mukaan olla mukana, vanhan ajan tyyliin. Me löydettiin Liisan kanssa loputtomasti huvia ravihevosten nimistä, näihin lukeutuen "I Love Legs", "Stolen Thunder" ja "Death Himself". :D Hilarious!

Hauskaa oli yllin kyllin ja kemut olisi jatkuneet DJ:n tahdittamana pitkälle aamuyöhön saakka, mutta tämän tytön piti tällä kertaa kieltäytyä ja suunnata jo iltapäivästä piiitkään ja ikävystyttävään työvuoroon (arvatenkin) tyhjyyttään ammottavaan Royal-baariin. Kyyti saatiin varmastikin osavaltion siisteimmässä kärryssä, kuten kuvasta näkyy...

Tiedättekö mikä on hassua? Se, että me asuttiin Gold Coastin turistirantabilemekassa kolme kuukautta, ja jostain syystä elämä täällä keskellä ei mitään on monella tapaa paljon, paljon kotoisampaa, lämminhenkisempää, mielenkiintoisempaa ja kivempaa kuin Kultarannikolla. Kavereita on löytynyt ja mä alan jo kiintymään tähän paikkaan todenteolla, oivoi! Seuraavaksi on kalenterissa merkattuna parin viikon päässä siintävä pääsiäinen, jota ollaan kuvailtu vuoden "THE event":ksi. Kuulemma australialaisia kaikkialta ympäri mantereen on tulossa paikan päälle kokemaan outbackpääsiäisen juuri nimen omaa Romassa, joten can't wait!