dilemma

Moi, mulla on ongelma.

Ai miten niin viiden kuukauden aikana on ehtynyt kertymään vaatetta ja krääsää? Hbhjdwbedhwb! En oikeesti tiedä että mitä ihmettä tän kaiken rojun kanssa teen. 2 laatikollisen verran lähtee tavaraa rahtilaivalla Suomeen (10kg maksaa jo 75AUD joten eipä siinä paljoa pystykään lähettämään), rinkallinen+irtokassit tulee mukaan ja loput sitten vaan kylmästi roskiin. I guess. Hong Kongissa sillon jo mietin, että miksi, MIKSI otin niin paljon kamaa alunperinkin mukaan koska 1) mitään epäkäytännöllistä ei tule oikeasti käytettyä pitkässä reissussa, omalle tyylilleen on mahdotonta olla uskollinen kun hikoillessa ja koko ajan liikkuessa vaatteiden pitää olla ennen kaikkea mukavat, 2) aina voi ja tulee kuitenkin ostettua uusia vaatteita niitä tarvittaessa (tai shoppailuvimman iskiessä), 3) asusteita ja asuja ei vaan yksinkertaisesti jaksa mix'n'matchata ja loppujenlopuksi huomaakin että samat asut ja korut on käytössä päivästä toiseen, 4) ainoat kengät mitä täällä oikeasti käyttää on sandaalit, sekä arjessa että baareissa ja 5) EN IHAN OIKEASTI JAKSA RAAHATA MUKANA OMAN PAINONI VERRAN TAVARAA vielä noin 1,000,000km puolen vuoden verran. Ja mä oon kai sitten ostellut pikkasen liikaa ja MITÄ NÄÄ KAIKKI HUPPARIT JA PUSAKAT JA NEULEET ON mitä oon raahannut Sydneysta asti?! Geez, olenpas ollut tyhmä. Jälkiviisailua, näinhän se aina menee. Tulee vaan pää kipeäksi.

Onneksi mulla on vielä tasan viikko aikaa miettiä pääni puhki ja pakata kimpsut ja kampsut ja lähettää paketit Suomeen ennen kuin vuokrasoppari loppuu ja muutan bunkkaamaan Liisan nurkkiin muutamaksi päiväksi, ennen kuin sitten matka jatkuu. Mutta silloin elokuussa kaikki jäi niin viimetinkaan, että päätin kerrankin aloittaa ongelmanratkonnan ees hitusen aikasemmin.

Uusi vuokralainen muuttaa meidän sohvalle tänään illalla ja senkin takia pitäisi siivota tää läävä. BLÄ.

Kaksi peräkkäistä työvuoroa peruttu armottoman mälsän kaatosadesään takia, joten päätin eilen illalla lähteä sivistämään itseäni ja käydä katsomassa Avatarin 3D:nä. Rehellisesti, olin valmistautunut lyttäämään koko elokuvan maanrakoon ja kirjoittamaan tänne pitkät pätkät siitä, kuinka 400 miljoonaa dollaria oli valutettu täysin hukkaan - mutta hands down, kyllä mä yllätyin positiivisesti. Juoneltaan ja sisällöltään leffa oli toki pelkkää Cameronille ominaista mahtipontista ja utopistista ja ennalta-arvattavaa Hollywood-soopaa ja tarina oli lainattu Pocahontasista ja Tarzanista ja ties mistä muualta, eli omaperäiseksi ei sinänsä leffaa voinut kutsua, mutta kyllä ne grafiikat ja ohjaus oli niin mieletöntä, puhdasta ja taitavaa jälkeä, että hattua on pakko nostaa. Ja 2,5 tunnin kestosta huolimatta mielenkiinto säilyi herpaantumatta alusta loppuun asti. Joten kyllä se kannattaa ehdottomasti kipaista katsomaan, jos ei vielä ole ehtinyt. Toisenlaisen mielekkään elokuvaelämyksen koin katsoessa elokuvan I Heart Huckabees viime viikolla, saatiin Liisan kanssa kiskottua siitä elokuvasta monen tunnin filosofiset keskustelut.

On a side note, meillä on Liisan kanssa suunnitteilla enemmän tai vähemmän virallisen kulttielokuvaharrastuskerhon perustaminen ensi syksyksi! Innostusta ja ideoita löytyy, ja toivon mukaan myös muita fanaattisia elokuvaihmisiä, jotka tekisivät koko idean mahdolliseksi. Sitten Suomeen palattua päästään suunnittelemaan ja toteuttamaan ja infoamaan lisää. :)

Nyt tästä ei kyllä tuu yhtään mitään. Ulkona sataa sataa ropisee kaatamalla, mutta pakko lähteä juoksemaan ostoskeskusta päin ruokaa ja kahvia hakemaan, jos vaikka sillä kombinaatiolla saisi hermot ja ajatukset selkiytymään keskellä siivousurakkaa. Huhhuh.

P.S. Tarkkasilmäiset on huomanneet mun pompotelleen tän blogin ulkoasua miljoonaan eri suuntaan viimeiset 4kk ja nyt, NYT vihdoin olen tyytyväinen ja tämä lay out on ja pysyy!

P.P.S. NIIN ja meinasin ihan unohtaa tärkeimmän! HAVE A HAPPY, HAPPY NEW YEAR, Y'ALL! :)

jingle all the way

Joulu eteläisellä pallonpuoliskolla tuli ja meni - kunnialla, vaivatta ja lähes kivuttomasti. Vaikkakin asiaan kuuluvan tunnelman etsiminen jäikin keskeneräiseksi projektiksi ja loppujen lopuksi viimeiset pari päivää vierähtivät ohi kuin mitkä tahansa arkiset päivät, illat töissä ja aamut 30 asteen helteessä hikoillessa. Aattona suunnistin Pacific Fair-ostoskeskukseen fiilistä hakemaan, luonnollisesti onnistumatta, mutta tarttuihan mukaan tottakai pari lahjaa, nimittäin itselleni (incl. Vampire Weekendin levy josta pidän kovin!). Liisan kanssa päätettiin rinkan painoa keventääksemme suoda toisillemme joululahjana kolmen ruokalajin illallinen Hard Rock Caféssa ja, totta kai, mainiossa seurassa uuden vuoden jälkeen, sitä siis innolla odotellessa...! Itseltäni luonnistuvasta saamattomuudesta ja laiskuudesta huolimatta sain kuin sainkin joulukorttiurakan päätökseen, vaikkakin iiihan pikkaisen myöhässä, ja näin ollen 20+++ korttia liitelee tällä hetkellä jossakin välillä Australia - Suomi/Yhdysvallat, ehkäpä JUURI SINUA etsien... joten vahtikaa postiluukkujanne.

Joulupäivänä, mikä siis täällä oli vasta se itse D-day, lähdin kämppisten mukana kuokkimaan joulurientoihin. Hyvää grilliruokaa, letkeää meininkiä, mukavia ihmisiä, kylmää olutta, kesäistä (huom, ei jouluista) musiikkia ja paahtava aurinko. Nam! Joulusta lähinnä muistuttivat olemattomat bussivuorot, joiden takia siis jouduin ottamaan taksin Broadbeachilta töihin kun bussi ei ikinä saapunut paikalle ja kotiin illalla suunnatessa joutui kyytiä odottelemaan reilun tunnin. HKL MISSÄ LIENET?! Bussipysäkillä norkoillessa humalaiset Aussit rellesti ohi tonttulakit päässä, rommipullot kädessä, lauloi Jingle Belssiä ja toivotti hyvää joulua. Ja minä mietin, että mitäs vittua.

Kaikesta huolimatta Aussijoulu oli ainakin erilainen kokemus jos ei muuta. Kanelintuoksu ja piparit ja glögi tuntuu ensi vuonna varmasti ihmeellisiltä asioilta.

Huomenna tiedossa taas kerran tyhjyyttä ammottava vapaapäivä, joka jättää aikaa kaikelle tähdelliselle ja merkitykselliselle tekemiselle - nimittäin pyykinpesulle, siivoukselle, vaatteidenkarsintaoperaatiolle sekä sään salliessa parin tunnin rantailulle. Aikaa jää käteen tällä hetkellä ihan liikaa ajattelulle ja olemiselle ja tylsistymiselle. Kiireetön elämä ja olematon ajankulu, tätähän halusin ja tästähän unelmoin ja tätä olotilaahan kaipasin koko viime kevään - ja nyt jossakin omatunnon (eli äidin) ääni inisee mielen perukoilla "TOLD YOU SO, TOLD YOU SO".

Koti-ikävä on jännä juttu. Unissa tuoksuu Suomen kesäinen metsä, tuntee Itämereltä päin puhaltavan viileän kirpeän ja suolaisen kesätuulen, maistaa kotimaiset kesämansikat, kuulee ystävien äänet kaukaisina taustalla, herää omasta sängystä omassa kämpässä Helsingin Talissa ja tajuaa rakastavansa kaikkea ympärillään enemmän kuin sanat pystyvät kuvaamaan. Ja aamulla sitten herääkin todellisuuteen huomatakseen, että koko oma oikea elämä sijaitseekin vielä toisella puolella maailmaa. Jälkikäteen tulen ihmettelemään varmasti, että kuinka eri näkökulmasta asioita voikin katsoa, ja tulenkin katsomaan varmasti pitkään täältä palattuani. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Matkustaminen kasvattaa ihmeellisillä tavoilla.

Seuraavaan (ei pelkästään nimensä puolesta) loistavaan biisiin+quoteen on hyvä lopettaa blogipostaus ja sitä myötä Boxing Day ja päästää jättialennusmyyntishoppailusta kipeät jalat lepoasentoon. Kiitos ja kuitti ja myöhästyneet jouluhalit vielä jokaiseen maailman kolkkaan ja roppakaupalla rakkautta perään.

"Keep your wick in the air and feet in the fetters

'till the day we come in doing cartwheels

You'd be damned to be one of us, girl

faced with a dodo's conundrum

I feel like I could just fly

but nothing happened every time I tried

Will you be pulled from the ocean

but just a minute too late?

Or changed by a potion

and find a handsome young mate for you to love

So give me your hand and let's jump out the window."

...nevermind

Viime viikon megapäivitystä tasapainoittaakseni teki mieli maanantai-illan "piristykseksi" kirjoittaa pieni pätkä vähän kaikesta ja ei sitten oikeastaan mistään kuitenkaan. Tunneryöpytystä ja äs-aatananmoista vee-itutusta tiedossa, siis.

Istuttiin tänään koko päivä Liisan terassilla kartat, matkaoppaat, kalenterit, laskimet ja läppärit esillä ja kaavailtiin tusinan verran mahdollisia A-, B- ja Ö-suunnitelmia kevään varalle. Nythän on sitten niin, että matkaa päästään jatkamaan maanantaina 11.1... Kolme viikkoa vielä pitäisi siis malttaa paikoillaan. Tällä hetkellä ei toivoisi oikeastaan mitään niin paljon kuin että pääsisi jo liikkeelle ja lähdettäisiin jo huomenna jos vain pystyttäisiin, mutta vuokrasopimukset sekä holiday-seasonin mukanaan tuoma työrupeama velvoittaa vielä jäämään. Seuraavat kaksi viikkoa tulevatkin siis kulumaan baaritiskin väärällä puolella, mikä on kyllä täysin positiivista nyt, kun rahaa tarvitaan kipeämmin kuin koskaan.

Olo on turhautunut, turhautuneempi kuin milloinkaan, sillä herättiin tänään siihen todellisuuteen, että kolme kuukautta ollaan tässä pisteessä Australian karttaa työskennelty ja jumitettu, eikä rahaa ole kertynyt ollenkaan niin paljon kuin oltaisiin toivottu. Ei lähellekään. Mikä tarkoittaa siis sitä, että tullaan luultavasti joutumaan karsimaan kevään kohdekiertelystä enemmän pois kuin missään nimessä haluttaisiin. Ja se tarkoittaa myös sitä, ettei meillä tule mitä todennäköisemmin olemaan varaa edes kahden kuukauden kaavailtuun lomaan, vaan että hedelmänpoimintaurakka tulee olemaan edessä paljon aikaisemmin kuin oltiin alunperin suunniteltu. Mikä on oikeastaan aika, noh, pepusta. Täällä Ausseissa lomaillessa rahaa kuluu helposti monta tonnia kuukaudessa ilman että sitä edes noteeraa, majoitus ja paikkojen välillä kulkeminen ja ruoka jo pelkästään maksaa ihan tolkuttomasti ja sitten vielä pitäisi elää ja nähdä ja pitää hauskaa. Seuraavat puoli vuotta tullaankin elämään päivästä toiseen pussinuudeleilla, se on fakta.

Huoh. Joulu on tällä viikolla, eikä olo voisi mitenkään olla epäjouluisampi. Ei sitten mitenkään. Ollaan skipattu koko hässäkkä, mikä on toki yksi niistä asioista mikä oli suunnitelmissa alunperinkin, mutta tosiaan töiden takia taitaa jäädä jouluhodaritkin välistä tänä vuonna. Ehkä toisaalta parempi vaan, ettei koko joulu mene koti-ikävän kourissa... Vähän huonolta näyttää ennuste tosin tällä hetkellä.

Nonniin justjoo, positiivinen asenne hoi? Taidankin suunnata Southportin Australia Fair-ostoskeskukselle päin katsomaan, jos vaikka Where The Wild Things Are-leffa pyörisi vielä tänään ja piristäisi edes hieman kun nyt negatiivisuudessa (tai realistisuudessa) päätin tän päivän kurkkua myöten velloa. Buh-bye.

so much to say, so little time

(Varoituksen sanana näin alkuun voin todeta, että tästä entrystä tulee pitkä. Siis p i t k ä.)

Kuinka järisyttävän nopeassa hujauksessa kolme viikkoa voikaan kulua? Kuin olisin nukahtanut marraskuussa, nähnyt ihanan makeaa unta ja herännyt kesken kaiken huomatakseni, että joulu kolkuttelee jo ovella. Kuten jo edellisessä postauksessa taisinkin varoittaa, raportoitavaa on kuukauden aikana kertynyt, noh, PAAALJON. Kuvamateriaaliakin löytyisi muutaman(kymmenen) gigan verran, mutta teitä (ja tietokoneeni näppäimistöä) ajatellen koitan nyt parhaani mukaan rajata mahdollisimman paljon epäolennaisuuksia pois ja keskittyä objektiivisen informatiiviseen kerrontaan ja kuvailuun... krhm... niin...

Joka tapauksessa, kulunut kuukausi oli kaiken kaikkiaan mieletön. Ja seura, tietenkin, se parhain osuus kaikessa. Neljän kuukauden poissaolon jälkeen pieni (ja tärkeä) palanen koti-Suomea lennätettiin mulle Helsingistä Brisbaneen saakka, vaikkakin vain rajalliseksi aikamääräksi. Hyllytin työvuorotkin sitten lopulta viikon sijaan pitkälle joulukuuhun, pitkä loma kun tuli munkin kohdallani erittäin tarpeeseen!

Mitä tulikaan tehtyä ja missä käytyä?

BRISBANE

Tästä kaupungista tulen kirjoittamaan lähitulevaisuudessa vielä monta kokonaista postausta, sillä tullaan pistäytymään siellä luultavasti vielä ainakin kahdesti kevään aikana. Brisbanesta sain lyhyestä muutaman päivän visiitistä huolimatta samantyyppisiä viboja, kuin San Franciscosta aina kerta toisensa jälkeen sinne eksyessäni, joten tiesin heti, että tästä kaupungista tulisin pitämään. Neljässä päivässä ehti kierrellä, kaarrella, matkustaa vesibussilla ja valokuvailla, vaikka osa ajasta menikin matkaseuralla jet lagista toipumiseen, ihan ymmärrettävästi. Löydettiin myös aivan ihana leffateatteri, jonne sai viedä alkoholia elokuvan aikana nautittavaksi! Ah!

Brisbanen ilmapiiri oli suurkaupungin leimasta huolimatta vastaanottava ja lämminhenkinen. Kaupungin arkkitehtuurista löytyy selviä vaikutteita 1800-luvulta ja kuitenkin samalla rakennukset sekä ilmapiiri huokuvat ultramodernia urbaania nykyaikaa. Siisteys, keskustaa halkovat kävelykadut, kaupat ja kahvilat sekä suhteellisen matalat rakennukset tekivät kaupungista viihtyisän. Sydneyhyn verrattuna kaupunki on myös sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan varsin pienikokoinen, hallittavissa oleva ja yleiskäsityksen paikasta luo varsin nopeasti, Sydneyssa kun taas tähän kului päiviä, ellei jopa viikkoja. Hiekkarantoja keskustan ympäristöstä löytyy vain yksi kappale, mutta lohdutuksena Gold Coast sijaitsee vain tunnin (ja 10 dollarin) junamatkan päässä mikäli rantamaisemia alkaa kaipaamaan.

STEREOSONIC FEST

Suomen itsenäisyyspäivänä oli luonnollista suunnata takaisin Brisbanen maisemiin viikon Gold Coastilla oleskelun jälkeen palauttamaan mieleen jokakesäinen festarimeininki. Tätä oltiin odotettu! Aussilaiset festarit eroavat provinssi- ja ruisrokeista monella eri tapaa; suurin ero lienee se, että festarit kestävät täällä vain päivän ja täysin sama tapahtuma samoilla artisteilla järjestetään yleensä useammassa lokaatiossa viikon-kahden sisään suunnattomien välimatkojen vuoksi. Eli telttailua ei päästy kokemaan... Festarialue muistuttaa kuitenkin kovasti mitä tahansa suomalaista festaria: lavoja on useita, kebabia myydään jokaisessa nurkassa ja värikkäästi pukeutuneita ihmisiä on tuhansittain joka puolella. Stereosonic järjestettiin paikallisella raviradalla ja lavoja löytyi sekä ulko- että sisätiloista.

Yksi iso (ja huono) ero oli myös se, ettei alkoholia voinut ostaa suoraan käteisellä, vaan ensin piti jonottaa hakemaan 20 AUD arvoisia juomalipukkeita, joita sitten baaritiskeillä rei'iteltiin sen verran, mitä juomia tuli tilailtua. Juomavaihtoehtoja ei ollut monia, hinnat hipoivat pilviä ja juomalipukkeista jäi lähes väistämättä illan lopuksi muutama dollari käyttämättä - mitä ei tietenkään saanut lunastettua takaisin. Vähän huono systeemi festarikansan näkökulmasta katsottuna siinä suhteessa. Omia juomia alueelle ei saanut missään muodossa kuljettaa. Hyvä juttu alkoholin kannalta festareissa oli kuitenkin se, että koko alue oli yhtä anniskelualuetta, joten juomia sai liikutella vapaasti minne halusi lavoilta toisille.

Päivä oli kaikenkaikkiaan hieno, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, lämpöasteita kertyi lähemmäs 35c ja musiikki sekä meno oli loistavaa. Seteistä nähtiin mm. Bloody Beetroots, Deadmau5, the Crookers, Alter Ego ja monta muuta - sweet! Törmättiin myös sattumalta (what) suomenlippua heilutelleeseen suomalaiseen Eveen, jonka kanssa työskennellään samassa ravintolassa. Illan päätteeksi jalat olivat tulessa, mieliala taivaissa ja seuraavana yönä nukkui varsin hyvin. Hieno keikka! Helmikuun Future Music Festia odotellessa... (Vaikka onhan se niin, ettei suomalaista festaritunnelmaa voita yhtikäs mikään sitten loppupeleissä kuitenkaan.)

BYRON BAY

Byron Bay oli rakkaus, rakkaus, rakkaus. Liisan kanssa oltiin suunniteltu viikonloppureissua sinne jo kuukausia, mutta töiden päällekkäisyydestä johtuen oltiin aina lykätty sitä eteenpäin ja eteenpäin. Visiitti jäi vain vuorokauden pituiseksi ja ekstemporeemaiseksi muutenkin, suunnitelmissa oli alunperin nukkua yö rannalla, mutta auringon laskettua jänistettiin ja etsittiin käsiimme ensimmäinen (ja ainoa) hostelli, josta löytyi tilaa kolmelle. Kaikesta huolimatta tykättiin ihan tolkuttomasti, aijai! Gold Coastilta etelään tunnin ajomatkan päässä sijaitseva surffikylä, jossa ihmiset ajelivat hippipakuilla, (katu)taide kukoistaa ja rannat sekä maisemat ovat henkeäsalpaavia. Turistimagneettikohteessa asuessa luonnonläheinen ja boheemi pikkutown oli juuri sellaista vaihtelua, mitä me oltiin kaivattu jo pitkään.

Ilta kului rattoisasti pussikaljan merkeissä rannalla ja seuraavana päivänä lähdettiin aamuvarhain 5 tunnin patikkaretkelle ihailemaan paikallista maamerkkiä, kukkulalla sijaitsevaa majakkaa. 32 asteen kuumuudessa talsiminen otti voimille, mutta oli ehdottomasti sen arvoista!

Tässä paikassa aikaa olisi vierähtänyt helposti useampikin päivä ellei jopa viikko, mutta parissakin päivässä ehti jo nähdä varsin paljon.

DREAM WORLD

Huvipuistoja! Vuoristoratoja! Hattaroita, jäätelöä, iloisia ihmisiä! Ah! Gotta love them!

Dream World jätti tosin laitteiden osalta hieman kylmäksi, lähinnä sen takia, että puisto sulki ovensa jo viideltä ja jonot olivat päätähuimaavan tuskallisen pitkiä. Viimeisen puolen tunnin aikana sitten discoverattiinkin vasta paikan paras osuus, eli Wildlife Park, jossa pääsi ruokkimaan kenguruita ja ihastelemaan koalakarhuja kosketusetäisyydeltä, OIJOI! Tirautin kirjaimellisesti kyyneleen jos toisenkin ja kiljuin kuin pikkulapsi... Linda 20 vee? No kun ihan oikeesti, ei mitään niin söpöä VOI OLLA OLEMASSA?! Houkutus oli suuri piilottaa pikkukoala reppuun ja viedä se kotiin unileluksi...

Dream Worldista lähtiessä koettiin pieni kohtaus, kun bussia odottaessa ruohikossa istuessa mua pääsi puraisemaan reiteen hämähäkki, ja pelästyin suhteellisen kiitettävästi kun ihoalue turposi ja muuttui punaiseksi, purema pisteli ja kirveli ja mulle tuli tajuttoman huono olo, ja paniikin vallassa päätettiin lähteä tarkastuttamaan se sairaalaan, Australian ötökkäkannasta kun on mulle syövytetty päähän ikäviä mielikuvia... Suureksi helpotukseksi saatiin sitten paikan päällä tietää, ettei kyseessä ollut mikään kuolettavan myrkyllinen mutanttiotus (NO OLISI VOINUT OLLA) ja purema hoidettiinkin pelkillä voiteilla kuntoon. Kyllä siinä sydän ehti kuitenkin bussimatkalla muutaman lyönnin välistä jättää, kun mielikuvitus pääsi laukkaamaan ja ehdin jo pelätä pahinta. Huhhuh!

And last but not least...the good ol' GOLD COAST

Rantailua, aaltoja, surffaamista, aurinkoa, baareja, leffoja, hyvää ruokaa, rentoutumista, loistoseuraa - mikäs sen parempaa?

Työpaikan pikkujoulut järjestettiin puistogrillauspiknikin muodossa, nam! Free food, free booze, lovely co-workers, FUN!

Kuten jo entryn alussa taisin mainita, kolme viikkoa kului nopeasti. Liian. Ja parasta oli. Tiistain myllerryksessä pääsi se matkan ensimmäinen kunnon koti-ikäväkin iskemään. Niin kovasti ennen lähtöä vannoin, ettei siitä tarvitsisi reissun aikana missään vaiheessa kärsiä, mutta ehkä se on väistämätöntä muutamaan otteeseen kokea sekin kun reissussa ollaan kokonainen vuosi. 4,5 kk poissa ystävien, perheen, Helsingin (ja kahvinkeittimen) luota on pitkä aika kuitenkin ja varsinkin näin joulun alla niiden tunteiden kai kuuluukin nousta pintaan kun mummon leipomia piparkakkuja ei löydy minkään Woolworthsin tai Coles-supermarketin hyllyiltä... mutta äidin lähettämä salmiakki ja Liisa ja muutama hetki ulkoilmassa omien ajatusten kanssa piristivät kummasti. 7 kuukautta kuulostaa kovin loputtomalle ajalle tässä vaiheessa, mutta kokemuksesta tiedetään, että se tulee kulumaan nopeammin kuin voisi arvatakaan ja hupskeikkaa, yhtenä päivänä ollaankin taas Helsingissä kaukana auringosta, kenguruista ja hiekkarannoista, joten angstaamiset sikseen ja positiivinen asenne kehiin! Sen taitaminen on osoitettu moneen kertaan välttämättömäksi skilssiksi. :)

Joulutunnelmasta (tai pikemminkin sen puutteesta) ja tammikuun reittisuunnitelmista olisi vielä kirjoitettavaa loputtomiin asti, mutta taidan jättää ne toistaiseksi muhiutumaan ja palata operaation "Joulukortit-25-Sukulaiselle-Ja-Ystävälle" pariin. Se, sekä operaatio numero 2 "Järjettömän-Pitkän-Ja-Informatiivisen-Blogipostauksen-Kirjoittaminen" on vieneet multa nyt 3 päivää koska oon oikeestaan tosi huono tässä kun teksti alkaa aina ennemmin tai myöhemmin rönsyilemään (ehhh). Ja noi kortit tulee joka tapauksessa saapumaan oikeisiin osoitteisiin tsägällä ensi vuoden jouluksi, joten kiirettä pitää (ei ollut muuten mikään piece of cake-juttu!).

Ja (about) kaikki kuvat missä meitsin pärstä/selkä/kylki/jalka komeilee kaikessa kaun/heudessaan on sitten by courtesy of Henrik, tackar!

Vielä lopuksi henkilön X kuvaamaa festarivideomatskua Bloody Beetrootsin Stereosonic-keikalta... sieltä sitten mua ja Henkkaa bongailemaan! (Pitää nyt vähän ylpeillä kun vihdin ja viimein opin postaamaan tänne Bloggeriin YouTube-videoita, hoh...)

Nyt tämä tyttö kiittää ja kuittaa toistaiseksi jotta jaksaa huomenna rannalle nousta ja kuvailemaan "jouluista" kuvakollaasia tänne teitä varten, yeaaah.

(Miksiköhän ihmeessä ahdoin tähän postaukseen miljoona sulkumerkkiä?)

three, two, one

Eipä jäänytkään vain perjantaihin, ehei.

Lauantaina tulin illalla töistä kotiin - keskelle kämppisten kotibileitä. Ja siinähän mentiin taas, nimittäin tilataksilla suoraan Broad Beachin Grand Casinolle.

Mua ei ikinä pitäisi päästää pelaamaan. Rahapelikoneet ei oo mun juttu, mutta Blackjackia pelatessa rahanmenontaju sumenee pelottavan nopeasti, etenkin jos ravaa baaritiskillä aina välillä pitämässä nestetasapainon kunnossa. Päätin kuitenkin ottaa tuona iltana iisisti, ja näinpä jäin vielä voiton puolelle 20 dollarin verran! Whohoo!

Grand Casino itsessään oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Pieni versio Vegasista, ihmiset kulkivat ympäriinsä korkokengissä, iltapuvuissa ja martini-lasit kädessä, joten flipflopeissa ei olisi ollut sisään asiaa. Hauska ilta ja hauskaa seuraa! Lähdttiin poikien kanssa vielä jatkoille Broadbeachin keskustan paikallispubiin tuopillisille, ja sitten aamuyöstä kebabin ja heeelvetin pitkän taksijonon kautta kotiin sammumaan.

Surfers Paradise on valloitettu. Mua varoitettiin Schoolies-viikoista, mutta näin pahaksi en sitä olisi osannut aavistaakaan. Kaikki valmistuvat East Coastin high schoolilaiset, eli "schooliesit" ovat vaeltaneet ties kuinka kaukaa Surfersiin juhlimaan koulun loppumista kahdeksi viikoksi. Eli toisin sanottuna Gold Coastin keskusta vilisee 16-18 -vuotiata nuoria, jotka örveltävät pahemmin kuin Suomen lukiolaiset abiristeilyllä. Iltaisin ei kaduille edes uskalla ulkopuolisena mennä, ranta on suljettu, tappeluita ja ambulansseja löytyy joka kulman takaa, järjetön määrä poliiseja juoksee ympäriinsä bustaamassa humalaisia alaikäisiä. Vähän kuin Suomen vappu Kaivarissa, mutta pahempi. Meikätyttö kun vielä työskentelee baarissa juuri pahimman suman keskellä rannan vieressä, viime yönä töissä jouduttiin kutsumaan paikalle security guard kun homma meinasi karata käsistä meidän ravintolan ulkopuolella. Tappelun seurauksena joku poika lensi päin terassin pöytiä. Huhhuh kun tulee ihan vanha olo! Onneksi pääsee pian hetkeksi pakoon.

Ihana, IHANA ja erittäin odotettu viikon loma tiedossa - seuraavat pari päivää kuluvat suursiivouksen, pyykinpesumaratonin sekä Pacific Fair-ostosreissun merkeissä ja keskiviikkona sitten tosiaan bussilla Brisbaneen, eli rinkka pääsee taas käyttöön pitkästä aikaa. Ja torstaina kukonlaulun aikaan lentokentälle vastaanottamaan eräs erittäin V.I.P. special guest, joka tulee mitä luultavimmin varastamaan multa suurimman osan bloginpäivittelyajasta, joten älkää pelästykö jos musta ei kuulu muutamaan hetkeen pihahdustakaan... Joulukuun puolenvälin jälkeen onkin sitten NIIN paljon raportoitavaa että oksat pois!

Cheers mates!