Joulu eteläisellä pallonpuoliskolla tuli ja meni - kunnialla, vaivatta ja lähes kivuttomasti. Vaikkakin asiaan kuuluvan tunnelman etsiminen jäikin keskeneräiseksi projektiksi ja loppujen lopuksi viimeiset pari päivää vierähtivät ohi kuin mitkä tahansa arkiset päivät, illat töissä ja aamut 30 asteen helteessä hikoillessa. Aattona suunnistin Pacific Fair-ostoskeskukseen fiilistä hakemaan, luonnollisesti onnistumatta, mutta tarttuihan mukaan tottakai pari lahjaa, nimittäin itselleni (incl. Vampire Weekendin levy josta pidän kovin!). Liisan kanssa päätettiin rinkan painoa keventääksemme suoda toisillemme joululahjana kolmen ruokalajin illallinen Hard Rock Caféssa ja, totta kai, mainiossa seurassa uuden vuoden jälkeen, sitä siis innolla odotellessa...! Itseltäni luonnistuvasta saamattomuudesta ja laiskuudesta huolimatta sain kuin sainkin joulukorttiurakan päätökseen, vaikkakin iiihan pikkaisen myöhässä, ja näin ollen 20+++ korttia liitelee tällä hetkellä jossakin välillä Australia - Suomi/Yhdysvallat, ehkäpä JUURI SINUA etsien... joten vahtikaa postiluukkujanne.
Joulupäivänä, mikä siis täällä oli vasta se itse D-day, lähdin kämppisten mukana kuokkimaan joulurientoihin. Hyvää grilliruokaa, letkeää meininkiä, mukavia ihmisiä, kylmää olutta, kesäistä (huom, ei jouluista) musiikkia ja paahtava aurinko. Nam! Joulusta lähinnä muistuttivat olemattomat bussivuorot, joiden takia siis jouduin ottamaan taksin Broadbeachilta töihin kun bussi ei ikinä saapunut paikalle ja kotiin illalla suunnatessa joutui kyytiä odottelemaan reilun tunnin. HKL MISSÄ LIENET?! Bussipysäkillä norkoillessa humalaiset Aussit rellesti ohi tonttulakit päässä, rommipullot kädessä, lauloi Jingle Belssiä ja toivotti hyvää joulua. Ja minä mietin, että mitäs vittua.
Kaikesta huolimatta Aussijoulu oli ainakin erilainen kokemus jos ei muuta. Kanelintuoksu ja piparit ja glögi tuntuu ensi vuonna varmasti ihmeellisiltä asioilta.
Huomenna tiedossa taas kerran tyhjyyttä ammottava vapaapäivä, joka jättää aikaa kaikelle tähdelliselle ja merkitykselliselle tekemiselle - nimittäin pyykinpesulle, siivoukselle, vaatteidenkarsintaoperaatiolle sekä sään salliessa parin tunnin rantailulle. Aikaa jää käteen tällä hetkellä ihan liikaa ajattelulle ja olemiselle ja tylsistymiselle. Kiireetön elämä ja olematon ajankulu, tätähän halusin ja tästähän unelmoin ja tätä olotilaahan kaipasin koko viime kevään - ja nyt jossakin omatunnon (eli äidin) ääni inisee mielen perukoilla "TOLD YOU SO, TOLD YOU SO".
Koti-ikävä on jännä juttu. Unissa tuoksuu Suomen kesäinen metsä, tuntee Itämereltä päin puhaltavan viileän kirpeän ja suolaisen kesätuulen, maistaa kotimaiset kesämansikat, kuulee ystävien äänet kaukaisina taustalla, herää omasta sängystä omassa kämpässä Helsingin Talissa ja tajuaa rakastavansa kaikkea ympärillään enemmän kuin sanat pystyvät kuvaamaan. Ja aamulla sitten herääkin todellisuuteen huomatakseen, että koko oma oikea elämä sijaitseekin vielä toisella puolella maailmaa. Jälkikäteen tulen ihmettelemään varmasti, että kuinka eri näkökulmasta asioita voikin katsoa, ja tulenkin katsomaan varmasti pitkään täältä palattuani. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Matkustaminen kasvattaa ihmeellisillä tavoilla.
Seuraavaan (ei pelkästään nimensä puolesta) loistavaan biisiin+quoteen on hyvä lopettaa blogipostaus ja sitä myötä Boxing Day ja päästää jättialennusmyyntishoppailusta kipeät jalat lepoasentoon. Kiitos ja kuitti ja myöhästyneet jouluhalit vielä jokaiseen maailman kolkkaan ja roppakaupalla rakkautta perään.
"Keep your wick in the air and feet in the fetters
'till the day we come in doing cartwheels
You'd be damned to be one of us, girl
faced with a dodo's conundrum
I feel like I could just fly
but nothing happened every time I tried
Will you be pulled from the ocean
but just a minute too late?
Or changed by a potion
and find a handsome young mate for you to love
So give me your hand and let's jump out the window."
No comments:
Post a Comment
Lähetä rakkautta!