so much to say, so little time

(Varoituksen sanana näin alkuun voin todeta, että tästä entrystä tulee pitkä. Siis p i t k ä.)

Kuinka järisyttävän nopeassa hujauksessa kolme viikkoa voikaan kulua? Kuin olisin nukahtanut marraskuussa, nähnyt ihanan makeaa unta ja herännyt kesken kaiken huomatakseni, että joulu kolkuttelee jo ovella. Kuten jo edellisessä postauksessa taisinkin varoittaa, raportoitavaa on kuukauden aikana kertynyt, noh, PAAALJON. Kuvamateriaaliakin löytyisi muutaman(kymmenen) gigan verran, mutta teitä (ja tietokoneeni näppäimistöä) ajatellen koitan nyt parhaani mukaan rajata mahdollisimman paljon epäolennaisuuksia pois ja keskittyä objektiivisen informatiiviseen kerrontaan ja kuvailuun... krhm... niin...

Joka tapauksessa, kulunut kuukausi oli kaiken kaikkiaan mieletön. Ja seura, tietenkin, se parhain osuus kaikessa. Neljän kuukauden poissaolon jälkeen pieni (ja tärkeä) palanen koti-Suomea lennätettiin mulle Helsingistä Brisbaneen saakka, vaikkakin vain rajalliseksi aikamääräksi. Hyllytin työvuorotkin sitten lopulta viikon sijaan pitkälle joulukuuhun, pitkä loma kun tuli munkin kohdallani erittäin tarpeeseen!

Mitä tulikaan tehtyä ja missä käytyä?

BRISBANE

Tästä kaupungista tulen kirjoittamaan lähitulevaisuudessa vielä monta kokonaista postausta, sillä tullaan pistäytymään siellä luultavasti vielä ainakin kahdesti kevään aikana. Brisbanesta sain lyhyestä muutaman päivän visiitistä huolimatta samantyyppisiä viboja, kuin San Franciscosta aina kerta toisensa jälkeen sinne eksyessäni, joten tiesin heti, että tästä kaupungista tulisin pitämään. Neljässä päivässä ehti kierrellä, kaarrella, matkustaa vesibussilla ja valokuvailla, vaikka osa ajasta menikin matkaseuralla jet lagista toipumiseen, ihan ymmärrettävästi. Löydettiin myös aivan ihana leffateatteri, jonne sai viedä alkoholia elokuvan aikana nautittavaksi! Ah!

Brisbanen ilmapiiri oli suurkaupungin leimasta huolimatta vastaanottava ja lämminhenkinen. Kaupungin arkkitehtuurista löytyy selviä vaikutteita 1800-luvulta ja kuitenkin samalla rakennukset sekä ilmapiiri huokuvat ultramodernia urbaania nykyaikaa. Siisteys, keskustaa halkovat kävelykadut, kaupat ja kahvilat sekä suhteellisen matalat rakennukset tekivät kaupungista viihtyisän. Sydneyhyn verrattuna kaupunki on myös sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan varsin pienikokoinen, hallittavissa oleva ja yleiskäsityksen paikasta luo varsin nopeasti, Sydneyssa kun taas tähän kului päiviä, ellei jopa viikkoja. Hiekkarantoja keskustan ympäristöstä löytyy vain yksi kappale, mutta lohdutuksena Gold Coast sijaitsee vain tunnin (ja 10 dollarin) junamatkan päässä mikäli rantamaisemia alkaa kaipaamaan.

STEREOSONIC FEST

Suomen itsenäisyyspäivänä oli luonnollista suunnata takaisin Brisbanen maisemiin viikon Gold Coastilla oleskelun jälkeen palauttamaan mieleen jokakesäinen festarimeininki. Tätä oltiin odotettu! Aussilaiset festarit eroavat provinssi- ja ruisrokeista monella eri tapaa; suurin ero lienee se, että festarit kestävät täällä vain päivän ja täysin sama tapahtuma samoilla artisteilla järjestetään yleensä useammassa lokaatiossa viikon-kahden sisään suunnattomien välimatkojen vuoksi. Eli telttailua ei päästy kokemaan... Festarialue muistuttaa kuitenkin kovasti mitä tahansa suomalaista festaria: lavoja on useita, kebabia myydään jokaisessa nurkassa ja värikkäästi pukeutuneita ihmisiä on tuhansittain joka puolella. Stereosonic järjestettiin paikallisella raviradalla ja lavoja löytyi sekä ulko- että sisätiloista.

Yksi iso (ja huono) ero oli myös se, ettei alkoholia voinut ostaa suoraan käteisellä, vaan ensin piti jonottaa hakemaan 20 AUD arvoisia juomalipukkeita, joita sitten baaritiskeillä rei'iteltiin sen verran, mitä juomia tuli tilailtua. Juomavaihtoehtoja ei ollut monia, hinnat hipoivat pilviä ja juomalipukkeista jäi lähes väistämättä illan lopuksi muutama dollari käyttämättä - mitä ei tietenkään saanut lunastettua takaisin. Vähän huono systeemi festarikansan näkökulmasta katsottuna siinä suhteessa. Omia juomia alueelle ei saanut missään muodossa kuljettaa. Hyvä juttu alkoholin kannalta festareissa oli kuitenkin se, että koko alue oli yhtä anniskelualuetta, joten juomia sai liikutella vapaasti minne halusi lavoilta toisille.

Päivä oli kaikenkaikkiaan hieno, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, lämpöasteita kertyi lähemmäs 35c ja musiikki sekä meno oli loistavaa. Seteistä nähtiin mm. Bloody Beetroots, Deadmau5, the Crookers, Alter Ego ja monta muuta - sweet! Törmättiin myös sattumalta (what) suomenlippua heilutelleeseen suomalaiseen Eveen, jonka kanssa työskennellään samassa ravintolassa. Illan päätteeksi jalat olivat tulessa, mieliala taivaissa ja seuraavana yönä nukkui varsin hyvin. Hieno keikka! Helmikuun Future Music Festia odotellessa... (Vaikka onhan se niin, ettei suomalaista festaritunnelmaa voita yhtikäs mikään sitten loppupeleissä kuitenkaan.)

BYRON BAY

Byron Bay oli rakkaus, rakkaus, rakkaus. Liisan kanssa oltiin suunniteltu viikonloppureissua sinne jo kuukausia, mutta töiden päällekkäisyydestä johtuen oltiin aina lykätty sitä eteenpäin ja eteenpäin. Visiitti jäi vain vuorokauden pituiseksi ja ekstemporeemaiseksi muutenkin, suunnitelmissa oli alunperin nukkua yö rannalla, mutta auringon laskettua jänistettiin ja etsittiin käsiimme ensimmäinen (ja ainoa) hostelli, josta löytyi tilaa kolmelle. Kaikesta huolimatta tykättiin ihan tolkuttomasti, aijai! Gold Coastilta etelään tunnin ajomatkan päässä sijaitseva surffikylä, jossa ihmiset ajelivat hippipakuilla, (katu)taide kukoistaa ja rannat sekä maisemat ovat henkeäsalpaavia. Turistimagneettikohteessa asuessa luonnonläheinen ja boheemi pikkutown oli juuri sellaista vaihtelua, mitä me oltiin kaivattu jo pitkään.

Ilta kului rattoisasti pussikaljan merkeissä rannalla ja seuraavana päivänä lähdettiin aamuvarhain 5 tunnin patikkaretkelle ihailemaan paikallista maamerkkiä, kukkulalla sijaitsevaa majakkaa. 32 asteen kuumuudessa talsiminen otti voimille, mutta oli ehdottomasti sen arvoista!

Tässä paikassa aikaa olisi vierähtänyt helposti useampikin päivä ellei jopa viikko, mutta parissakin päivässä ehti jo nähdä varsin paljon.

DREAM WORLD

Huvipuistoja! Vuoristoratoja! Hattaroita, jäätelöä, iloisia ihmisiä! Ah! Gotta love them!

Dream World jätti tosin laitteiden osalta hieman kylmäksi, lähinnä sen takia, että puisto sulki ovensa jo viideltä ja jonot olivat päätähuimaavan tuskallisen pitkiä. Viimeisen puolen tunnin aikana sitten discoverattiinkin vasta paikan paras osuus, eli Wildlife Park, jossa pääsi ruokkimaan kenguruita ja ihastelemaan koalakarhuja kosketusetäisyydeltä, OIJOI! Tirautin kirjaimellisesti kyyneleen jos toisenkin ja kiljuin kuin pikkulapsi... Linda 20 vee? No kun ihan oikeesti, ei mitään niin söpöä VOI OLLA OLEMASSA?! Houkutus oli suuri piilottaa pikkukoala reppuun ja viedä se kotiin unileluksi...

Dream Worldista lähtiessä koettiin pieni kohtaus, kun bussia odottaessa ruohikossa istuessa mua pääsi puraisemaan reiteen hämähäkki, ja pelästyin suhteellisen kiitettävästi kun ihoalue turposi ja muuttui punaiseksi, purema pisteli ja kirveli ja mulle tuli tajuttoman huono olo, ja paniikin vallassa päätettiin lähteä tarkastuttamaan se sairaalaan, Australian ötökkäkannasta kun on mulle syövytetty päähän ikäviä mielikuvia... Suureksi helpotukseksi saatiin sitten paikan päällä tietää, ettei kyseessä ollut mikään kuolettavan myrkyllinen mutanttiotus (NO OLISI VOINUT OLLA) ja purema hoidettiinkin pelkillä voiteilla kuntoon. Kyllä siinä sydän ehti kuitenkin bussimatkalla muutaman lyönnin välistä jättää, kun mielikuvitus pääsi laukkaamaan ja ehdin jo pelätä pahinta. Huhhuh!

And last but not least...the good ol' GOLD COAST

Rantailua, aaltoja, surffaamista, aurinkoa, baareja, leffoja, hyvää ruokaa, rentoutumista, loistoseuraa - mikäs sen parempaa?

Työpaikan pikkujoulut järjestettiin puistogrillauspiknikin muodossa, nam! Free food, free booze, lovely co-workers, FUN!

Kuten jo entryn alussa taisin mainita, kolme viikkoa kului nopeasti. Liian. Ja parasta oli. Tiistain myllerryksessä pääsi se matkan ensimmäinen kunnon koti-ikäväkin iskemään. Niin kovasti ennen lähtöä vannoin, ettei siitä tarvitsisi reissun aikana missään vaiheessa kärsiä, mutta ehkä se on väistämätöntä muutamaan otteeseen kokea sekin kun reissussa ollaan kokonainen vuosi. 4,5 kk poissa ystävien, perheen, Helsingin (ja kahvinkeittimen) luota on pitkä aika kuitenkin ja varsinkin näin joulun alla niiden tunteiden kai kuuluukin nousta pintaan kun mummon leipomia piparkakkuja ei löydy minkään Woolworthsin tai Coles-supermarketin hyllyiltä... mutta äidin lähettämä salmiakki ja Liisa ja muutama hetki ulkoilmassa omien ajatusten kanssa piristivät kummasti. 7 kuukautta kuulostaa kovin loputtomalle ajalle tässä vaiheessa, mutta kokemuksesta tiedetään, että se tulee kulumaan nopeammin kuin voisi arvatakaan ja hupskeikkaa, yhtenä päivänä ollaankin taas Helsingissä kaukana auringosta, kenguruista ja hiekkarannoista, joten angstaamiset sikseen ja positiivinen asenne kehiin! Sen taitaminen on osoitettu moneen kertaan välttämättömäksi skilssiksi. :)

Joulutunnelmasta (tai pikemminkin sen puutteesta) ja tammikuun reittisuunnitelmista olisi vielä kirjoitettavaa loputtomiin asti, mutta taidan jättää ne toistaiseksi muhiutumaan ja palata operaation "Joulukortit-25-Sukulaiselle-Ja-Ystävälle" pariin. Se, sekä operaatio numero 2 "Järjettömän-Pitkän-Ja-Informatiivisen-Blogipostauksen-Kirjoittaminen" on vieneet multa nyt 3 päivää koska oon oikeestaan tosi huono tässä kun teksti alkaa aina ennemmin tai myöhemmin rönsyilemään (ehhh). Ja noi kortit tulee joka tapauksessa saapumaan oikeisiin osoitteisiin tsägällä ensi vuoden jouluksi, joten kiirettä pitää (ei ollut muuten mikään piece of cake-juttu!).

Ja (about) kaikki kuvat missä meitsin pärstä/selkä/kylki/jalka komeilee kaikessa kaun/heudessaan on sitten by courtesy of Henrik, tackar!

Vielä lopuksi henkilön X kuvaamaa festarivideomatskua Bloody Beetrootsin Stereosonic-keikalta... sieltä sitten mua ja Henkkaa bongailemaan! (Pitää nyt vähän ylpeillä kun vihdin ja viimein opin postaamaan tänne Bloggeriin YouTube-videoita, hoh...)

Nyt tämä tyttö kiittää ja kuittaa toistaiseksi jotta jaksaa huomenna rannalle nousta ja kuvailemaan "jouluista" kuvakollaasia tänne teitä varten, yeaaah.

(Miksiköhän ihmeessä ahdoin tähän postaukseen miljoona sulkumerkkiä?)