NETTI TOIMII! SHAKALAKAWHOO! Bileet pystyyn!
Enhän mä tän &%@€?!:n prepaid-tikun kanssa ehtinyt säätää enempää kuin koko hemmetin illan. Tuloksena se, että netti skulaa, mutta kännykkä ei - kuinka taitava pitää olla, että saa puhelimen näytön vilkuttamaan "SIM CARD REGISTRATION FAILURE" -tekstiä ja tekstiviestit puolestaan ilmestyy tietokoneen näytölle?! KYLLÄ, luitte oikein. Tekniikan ihmelapsi, suorastaan.
Lauantaina puhelinsoitto, sunnuntaina työhaastattelu, maanantaina ensimmäinen työpäivä! Ihan oikea sellainen, vihdoin ja viimein. Kuinka arkea onkin voinut olla näin kova ikävä? Tai no, enemmän ehkä tietenkin ikävä sitä tunnetta kun kaikki kolme pankkitiliä EIVÄT olleet miinuksen puolella. Mutta kuitenkin, en osaa ees kuvailla kuinka kivalta se tuntui, että kesän (ja Sydneyn ikävästi kariutuneen puutarhuriuranstarttaamisyrityksen) jälkeen pääsin takaisin tutun ja turvallisen baaritiskin taakse. Työpaikkana toimii ravintola/baari/kahvila Surfers Paradisen keskustassa Cavill Avenuella, 50 metriä rannasta. Paikallinen Chaplin, pretty much. Viimeiset kaksi päivää oon siellä tehnyt suklaapirtelöitä, cappuccinoja (nyt osaan vihdoin tehdä ihan täydellisen sellaisen! Haa!), drinksuja ja valuttanut bisseä. Samaa hommaa mitä ennenkin, mutta ympäristö on mieletön ja työkaverit samoin ja englanti on luonteva työkieli. Kaikki on ihanaa, uutta ja vaaleanpunaista tällä hetkellä. Varmasti jo viimeistään parin viikon päästä kun (luultavasti) mut tyrkätään tiskin takaa salin puolelle selittämään australialaisasiakkaille ruokalistan annoksien ainesosia, tai sitten kun oon työskennellyt 10 päivää tauotta kun ulkona on 34 asteen rantakelihelle, siinä vaiheessa tulee ketutus. Mutta nautitaan nyt tästä arjen ihanuudesta kun voi, kyllä tän vuoden aikana vielä lomaillakin ehtii!
Toinen ihana asia työn lisäksi on tää asunto. Oma huone, oma vaatekomero, oma rauha, kuinka luksusta? Liisa muutti Labradoriin, minä taas Southportiin. 10 minuuttia bussipysäkille Australia Fairin ostoskeskukselle, toiset 10 minuuttia bussilla Surfersiin, 2 minuuttia töihin bussipysäkiltä. Bussit menee miten sattuu ja on hirveän kalliita ja mietittiinkin Liisan kanssa, että kaikkein fiksuinta olisi hankkia polkupyörät. Ebayssa kärkytään nyt jos saisi käytetyt, ketjulliset maasturit halvalla, jarrujen toimiminenkin olisi ihan plussaa. Mun huone on pieni ja söpö ja yksinkertainen, kokolattiamatto (MIKSI? Voisin kirjoittaa kokonaisen entryn kokolattiamattojen rasittavuudesta.), sänky, lipasto, yöpöytä - all that I need! Kaksi poikaa ja yksi tyttö kämppiksinä, hyvin synkkaa jokaisen kanssa. Aunto on siisti, terassilla ja isolla olohuoneella ja keittiöllä varustettuna. Asuntokommpleksista löytyy myös ulkouima-allas. Ah, happiness! Omassa rauhassa nukkuminen tuntuu kyl ihan mielettömän oudolta. Tajusin eilen, et viimeiset kaks ja puol kuukautta en oo nukkunut YHTÄ AINUTTA yötä yksin. Aina ollut joko Liisa tai Maija tai hostellillinen muita ihmisiä nukkumassa samassa huoneessa. Lähdin tänne itsenäistymään, mut musta alkaa tuntumaan et täällähän musta varsinainen laumaeläin tulee - kohta en osaa pestä hampaitanikaan yksin. Geez.
Viime viikon työnhakupiina, sairastelu, antibiottikuuri ja rahattomuus johti siihen, et musta on viimeisen kahden viikon aikana tullut virallisesti TYLSÄ. Tai ei nyt ihan, mutta sinne päin ollaan vaarallisen nopeasti menossa: jo puolitoista viikkoa Queenslandissa ja baarisaldo pyöreä NOLLA! How can this be?! Väsymys iskee jo kahdeksalta illalla ja herääminen aamuseitsemältä ei tunnu missään, oon huolissani itsestäni. Mutta nyt, NYT heti kun ensimmäinen palkka kilahtaa tilille ja vapaapäivä koittaa ja antibiottikuuri on onnellisesti takana päin niin SITTEN korkataan skumppapullo ja tämä tyttö lähtee baanalle. Mhhhhh!
Mutta sitä odotellessa... Nukkumaan ihmisten aikoihin, herätys kukonlaulun aikaan, kupillinen instant-kahvia, työpäivän läpi laulellen ja tanssahdellen ja duunin jälkeen vielä rannalle. Nam nam arki maistuu makealta.
No comments:
Post a Comment
Lähetä rakkautta!