it's so much better on holiday

Reiluun viikkoon mahtuu monenmoisia asioita. Muutama turhautumisesta johtunutta emotionaalista hermoromahdusta, seitsemän valvottua yötä ja lähes saman verran baarikierroksia, seitsemän työvuoroa joista viisi peruttiin, yksi livemusiikkikeikka, useampi tapaaminen vanhojen tuttujen kanssa, lukematon määrä auringon alla puistoissa ja rannalla vietettyjä tunteja. Monta uutta mielenkiintoista tuttavuutta, syötyä burritoa ja juotua kahvikupillista. Jonkin verran menneisyyttä kolkuttelemassa muistin perukoilla, paljon uusia kokemuksia joista opittu hyvässä ja pahassa.

Viikko sitten perjantaina muutettiin Liisan kanssa Chinatownin asunnosta Chilli Blue Backpackers-hostelliin asustelemaan huoneeseen viiden muun reppureissulaisen kanssa. Hostellissa meno on ollut kohdallaan alusta asti kaiken muun paitsi nettiyhteyden kanssa, jonka toimivuus on yhtä tyhjän kanssa. Leffailtoja, keittiöhengailua yömyöhään, huonebileitä. Jo samana perjantai-iltana lähdettiin 20 hengen porukalla yksityisbussikyydillä baariin juhlimaan ja olo tuntui heti tervetulleelta. Sunnuntaina Dragonfly-klubi suomalaisporukassa, tiistaina The World-baarissa saksalaisseurassa meno oli parasta, eilen taas tanssahtelua Metronomyn keikalla Oxford Art Factoryn tanssilattialla hyvän musiikin tahdissa ihmisvilinässä. Hauskaa, hauskaa, hauskaa on!

Työvuorojen suhteen ollaan Liisan kanssa molemmat taas lähtöruudussa. Viime viikolla torstaina ja perjantaina revin rikkaruohoja maasta, istutin kukkia, haravoin ja leikkasin nurmikkoa idyllisten australialaisperheiden omakotitalojen takapihoilla helteessä aurinkolasit silmillä iPodin pauhatessa. Puutarhatyö ulkoilmassa oli itseasiassa tosi terapeuttista ja hauskaa vaihtelua asiakaspalveluun, vaikka miehistä voimaa olisi tarvittu ehkä hieman enemmän kuin mihin oma fyysinen kapasiteettini venyy. Tällä viikolla kaikki työvuorot sitä yhtä ainokaista baarikeikkaa myöten peruutettiin ja rahatilanne näyttää entistä enemmän punaista - mutta ei voi muuta kuin jatkaa työhakemusten lähettelemistä ja toivoa parasta, että jostain löytyisi työpaikka, jossa työkokemuksella olisi enemmän painoarvoa kuin sillä, onko Australian kansalainen vaiko ei.

Laukussa odottaa bussiliput maanantaille pois Sydneysta 1000km päähän Gold Coastin Surfers Paradiselle - ja suoraan sanottuna en malta odottaa. Toisaalta pelkkä ajatus uuden työn- ja asunnonhakuprosessista väsyttää enemmän kuin inspiroi, mutta toisaalta taas uusi, "australialaisempi" ja rennompi ympäristö maanosan surffipääkaupungissa hektisen Sydneyn jälkeen tulee olemaan varmasti tervetullut. Mielelläänhän sitä lomailisi auringon alla juhlien koko vuoden, mutta toisaalta taas edes jonkin asteinen arkirytmikään ei tunnu tässä vaiheessa etovalta ajatukselta. Ja jatkuva rinkan raahaaminen paikkojen A, B, C, D ja Ö välillä alkaa tuntumaan myös selkänikamissa, joten ajatus yhteen paikkaan kotiutumisesta edes muutamaksi kuukaudeksi tuntuu houkuttelevalta. Mutta, edelleenkin, suunnitelmia on mahdotonta lyödä lukkoon ja niinpä pitääkin vain toivoa, että asiat menisivät kerrankin nappiin.

Kaikesta huolimatta, australialaisten ihailtava "stay chilled"-asenne alkaa pikkuhiljaa tarttumaan tällaiseen suomalaiseen perusjunttipessimistiinkin - huolehtimisen sijaan alkaa vähitellen omaksumaan uskon siihen, että kaikki asiat järjestyvät omalla painollaan ennemmin tai myöhemmin. "Just go with the flow or be screwed." Kyllä, näin haluan ajatella, haluan kovasti.