this shit is bananas, b-a-n-a-n-a-s!

Location: STANTHORPE / QLD / AUSTRALIA

No joo joo, ei oo banaaneja vaan omenoita mutta kun omenoista ei tehdä mitään blogiotsikoiksi quotattavia biisejä ikinä höh! Tässä olisi nyt luvassa varsin informatiivinen hedelmäpoimintapostaus, haluutte salee kuulla mitä täällä farmilla tehdään?? Joo? Ei? Joo? Joo? No kuulette kuitenkin, hähää.

Päivärytmi?

3:30 AM - Herätys, ylös, suihku, tuuppimista keittiössä vajaan sadan muun farmityöläisen kanssa ja kilpajuoksua välillä jääkaappi - leivänpaahdin jotta ehtii syödä aamiaisen, juoda pikakahvit sekä valmistaa ja pakata lounaan.

4:30 AM - Bussikuljetus farmille lähtee minuutilleen puolelta. 15 minuutin ajomatkan päässä hostellilla sijaitsevalle farmille päästyä kello on hieman vajaa viisi. Tämän jälkeen odotellaan kylmässä (kyllä, kylmässä) ladossa/ulkona auringon nousua sekä kaikkien saapumista paikalle, jotta saadaan jaettua jokaiselle omat keruukorit+tikapuut ja sitten raahataan kyseiset kapistukset oman ryhmän rivistölle.

5:00-5:30 AM - Työ alkaa.

2:00-3:00 PM - Työt loppuu, tavarat kuljetetaan takaisin, traktori sekä tikapuut jätetään keskeneräiselle riville seuraavaa päivää varten.

2:30 PM - Bussilla hostellille.

3:00 PM - Vapaa-aikaa, ja arvatkaapa kolme kertaa jaksaako kukaan mitään muuta kuin syödä, käydä suihkussa ja jumittaa?

6:00-8:00 PM - Nukkumaan, jotta jaksaa saman rundin seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana, kuutena päivänä viikossa.

Työnkuva?

Elikkäs, meidät on jaettu 3-5 hengen ryhmiin, joissa omenoita kerätään tiimityöskentelynä. Puurivejä farmilla on satoja, puita kymmeniätuhansia ja omenoita, näin ausseittain ilmaistuna, shitloads. Edetään rivistön toisesta päästä toiseen loogisesti puu kerrallaan, ensin kiivetään ylös tikkailla (hemmetin vaarallista, muuten) latvaan keräämään tasapainoilemalla ja sitten siirrytään alas ja toistetaan tarvittaessa eri kulmista. Kun yksi puu saadaan käytyä läpi, kannetaan tikkaat seuraavalle ja sama homma loopilla rivin toiseen päähän saakka. Jokaisella ryhmällä on oma traktori, joka vetää perässään kolmea 1,5m x 1,5m laatikkoa, joihin aina oman kantokorin täytyttä kiirehditään se tyhjentämään. Yhteen laatikkoon mahtuu omenoita 400 kilon verran, joten siinä menee aikansa (1-2h) kun yhden täyttää ryhmässä, riippuen toki ryhmän työläisten lukumäärästä ja nopeudesta. Traktoria ajetaan eteenpäin aina sitä mukaa, kun liikutaan eteenpäin. Kun kaikki kolme laatikkoa ollaan saatu kerättyä täyteen, ajetaan traktori "päämajalle", jossa kuitataan täydet lootat ja saadaan tyhjät tilalle. Rivin loputtua kesken siirrytään toiselle, ja homma jatkuu kahteen-kolmeen asti päivällä. Jotta homma ei olisi ihan aivotonta, ei kaikkia omenoita tietenkään kerätä, vaan ainoastaan isot, punaiset ja hyväkuntoiset. Musiikkia ei saa kuunnella, välillä sataa kaatamalla, välillä paistaa täydeltä terältä. Poimintaan on tasan yksi tekniikka, ja farmarit kyllä pitävät huolen, että pidät siitä tekniikasta myös kiinni etkä lähde sooloilemaan. Mikäli lehtiä taikka pudonneita omenoita lojuu liikaa maassa, saat varoituksen/potkut. Jos keräämäsi omenat ovat liian pieniä, mustelmilla tai muuten vain väärän värisiä tai huonokuntoisia, ei ryhmä saa kerätystä laatikosta=monen tunnin työstä dollarin dollaria. Joo eli morjens. Taukoja pidetään päivän aikana kaksi kappaletta, joten levätä ja syödä ehtii välissä ihan hyvin. Parin ensimmäisen tunnin jälkeen työstä muodostuu rutiinia, omenoita ei enää erota toisistaan ja ajatukset harhailee jossain aivan muualla ja työpäivät kuluvat ihmeen nopeasti.

Palkka?

Nonniin, tässä sitten päästään parhaaseen osioon! Tuntipalkka, pöh mihin sellaisia tarvitsee, kyllähän meitä nuoria ja vahvoja ja saakelin rikkaita reppumatkaajia voi orjuuttaa niin kauan kun huvia työnantajille siitä irtoaa! Provikalla mennään, laatikollisesta laadukkaita omenoita saa 60 dollaria. Ei, ei yksin, vaan ryhmän kesken jaettavaksi. Eli viiden hengen ryhmässä 60/5=$12. Tänään laatikollisia tuli 10 tunnissa kerättyä 5, eilen taas vain 3 kappaletta, eli esim. eilen tienasimme 3x12=36 dollaria kymmenestä tunnista yhtä henkilöä kohden. Miinus verot, you do the math. Sillä sitten maksamaan 180 dollarin vuokraa, tai ruokaa, puhumattakaan säästämisestä. And no, I'm not kidding.

Ei, ei näin. Ei ei ei ei ei ei ei.

Kahden työpäivän jälkeen voin todeta, että työ itsessään olisi oikeasti vielä ihan ok jees, ja sitä jaksaisi vielä jotenkuten ehkä tehdäkin muutaman viikon-kuukauden jos vain olisi raha motivoimassa. Mutta tällä hetkellä näyttää erittäin pahasti siltä, että kun ottaa huomioon vuokran+ruuat+bussiliput perseeseen ja takaisin+job clubin maksullisuuden=60h/vko työrupeamasta ei tule parhaimmillaankaan jäämään helmikuun loppuun mennessä käteen yhtään mitään. Itseasiassa, minuuksen puolelle taitaa mennä, ja nyt pyörii mielessä, että onko tässä ihan oikeasti mitään järkeä.

Mutta hei, löytyy tästä hyviäkin puolia! Löytyy, löytyy! Kun tarpeeksi etsii. Tulee liikuttua, tavattua muita siistejä reppureissaajia, hostelli on tosi siisti ja viihtyisä kommuunikampus, ja jos jotain niin ainakin voitetaan tässä aikaa parin viikon verran. Juteltiin äsken Liisan kanssa, ja nyt kyllä taitaa olla aika varma juttu, että kevään suunnitelmat tulee pistettyä ihan kokonaan uusiksi, ja että meikätyttö suuntaakin Californian kautta Suomeen jo huhti-toukokuussa, ellen jo aikaisemminkin. Mutta sinnitellä yritetään vielä, yritetään kovasti. Kokemuksen kannalta otetaan ja pää pystyssä kuljetaan, kuten aina. Ja niin pois päin.