great ocean road, part dos

DAY 2

Toisena tour-päivänä meidät pistettiin ähkimään ja puhkumaan, eli pomppimaan pusikoissa ja kiipeilemään jyrkänteitä ylös alas. Grampians National Parkin kivikkoa ylös kiivettäessä pistettiin tämän tytön kaltainen vuoden aikana entuudestaankin laiskistunut ja rappeutunut reppureissulainen pakostakin anomaan armoa... Mutta jyrkänteen huipulle päästyä olo oli kuin voittajalla ja henkeäsalpaavat maisemat palkitsivatkin moninkertaisesti.

Karun ja kivikkoisen Grampians-maaston jälkeen taittui matka eteenpäin, nimittäin MacKenzie-vesiputouksille kovin paljon vehreämpään kansallispuistoon. Tuossa vaiheesa ilmassa oli selviä myrskyn merkkejä ja sade päättikin alkaa, totta kai, siinä vaiheessa, kun oltiin päästy jyrkännettä alas kuvaamaan putouksia alhaalta päin ja oli aika lähteä kiipeämään jyrkkää rinnettä takaisin ylös...

Bongailtiin myös tuollaisia kivoja otuksia ennen suuntaamista hostellille höyryävän kuumaan suihkuun, syömään kanacurrya ja nukkumaan kunnon yöunet ennen seuraavan, ja viimeisen, tourpäivän koitoksia.

DAY 3

Ladies and gentlemen - Great Ocean Road!

Kyseisellä nimellä kutsutaan siis Melbournen eteläpuolella kulkevaa usean sadan kilometrin pituista rantatietä, joka koostuu lukuisista nähtävyysstopeista sekä mielettömän valokuvauksellisista maisemista.

Kuuluisin ja valokuvatuin turistikohde tällä 270km pituisella nähtävyysrantatiellä on The Twelve Apostles. Mä oisin voinut viettää tuolla kyseisellä paikalla aikaa vaikka kuinka kauan suu auki ihmetellen ja kameralla valokuvia räpsien. Tuolla jyrkänteen reunalla seistessä valokuvien räpsimisesen lomassa heräsi mieleen, taas kerran, kysymys: kuinka äärettömän upeassa maailmassa me elämmekään?

Merituuli puhalsi kylmästi, mikä ei ollut ihan hirveän kivaa kun jalassa oli ainoat omistamani kengät, eli Hawaianas-flip flopit... (Sainpas hyvän syyn juosta suoraan kenkäostoksille heti Melbourneen päästyäni!)

Apollo Bayn tuntumassa pysähdyttiin pienessä, somassa rannikkosurffikylässä lounaalla. Ja poseerattiin vihoviimeisen kerran koko ryhmän voimin.

Can you spot the cuddly koala?

...and cuddly Liisa!

Mun mielestä kuitenkin ehkäpä koko retken siistein juttu oltiin jätetty viimeiseksi...

...nimittäin villipapukaijaruokinta! Oltiin ihan ihmeissämme ensin kun meidät pistettiin seisomaan kädet ojossa keskelle autotietä linnunsiementen kanssa, ja kymmenen sekuntia myöhemmin sitten kokonainen parvi toinen toistaan upeampia papukaijoja lensi paikalle.

Haluan tuollaisen tirpan kotiin, jooooo?

Reissu loppui, taas kerran, liian lyhyeen hyvässä porukassa. Upeat kolme päivää kuluivat ohi hujauksessa ja Melbourneen saavuttiinkin lauantaisen auringonlaskun aikaan montaa uutta kaveria, mahtavaa kokemusta sekä lähes 1500 valokuvaa rikkaampana.

Mutta Melbourne, oi Melbourne! I'm in love!

Kaupunkielämästä lisää myöhemmin, sillä tänään jos joskus hyvän yön unet tulevat tarpeeseen. Huomenna tämän tytön täytyy viettää aamupäivä syvään hengittäen lootus-asennossa rauhoittavia mantroja toistellen, sen verran nimittäin jännittää. Huomisen jälkeen voin sitten taas ruksia yli yhden kohdan listaltani "must do before leaving Australia"-listalta. Salamyhkäisesti päätän olla paljastamatta mitään sen enempää vielä tässä vaiheessa (lähinnä oman äitini mielenterveyden vuoksi), mutta... You'll find out soon! ;)