"Life is what happens to you while you're busy making other plans."

Se on jännää kuinka käsittämättömän paljon muutamassa päivässä ehtii tapahtumaan tällä puolella maailmaa. Kolme päivää Surfers Paradisessa ovat olleet aivan mielettömiä, vaikka tällä hetkellä olenkin aivan tolkuttoman naatti, uupunut sekä antibiotti- ja buranahuuruissa, joten päätin säästää biletyksen huomiselle (VAIKKA EN OLISI TERVE NIIN GODDAMNIT MINÄHÄN LÄHDEN ULOS) ja ottaa vielä yhden päivän rennosti työpaikkahakuilmoituksia selaillen. Ostin 15 dollarilla 24tunnin internetaccessin, joten työhakemusten lisäksi aikaa jäi myös tällaisille turhuuksille. Netissä surffaaminen (lähes) aikarajattomasti hostellin sängyllä tuntuu tässä vaiheessa reissua kovin luksukselta.

Maanantaina tosiaan puoli yhdeltätoista illalla paikallista aikaa lastasimme itsemme muiden väsyneiden reppureissajien mukana bussiin, suuntana pohjoinen, kauas suurkaupungin vilskeestä ja valoista. 14 tuntia erämaata, satunnaisia kahvitaukoja, pieniä australialaiskyliä, kenguruita, koalakarhuja sekä outoja pitkäkaulaisia eläimiä tienvarsissa (itkin ääneen jokaisen kohdalla), paljon päänsisäisiä ajatuksia, pelkoja, toiveita sen suhteen mitä periltä löytyykään. Tiistaina puolenpäivän aikoihin Gold Coast, Surfers Paradise; valkoiset, pitkät hiekkarannat, silmänkantamattomiin ulottuva turkoosi aaltoileva vesi, korkeat rakennukset, hellelukemat, porottava aurinko, iloiset ihmiset. Täysin oma maailmansa. Vähän kuin Miami Beach, muttei sitten kuitenkaan.

Ensimmäinen asia joka mun piti löytää tänne päästyäni oli lääkäri. Mulle oli ilmestyny ties minkälaisia vaivoja parin edellisen päivän aikana ja kasvoihin yhdessä yössä ilmestynyt akne (joka ei sitten ollutkaan akne, ei) sai panikoitumaan sen verran, että loppupäivän vietinkin juostessa väliä hostelli - lääkärin vastaanotto - apteekki. Sain tietää saaneeni mysteerisen, helposti leviävän ihotulehduksen, ties mistä. Nyt sitten antibiottikuurilla vielä tämän viikon loppuun, how fun is this. Mutta helpottavaa oli kuulla, ettei se ollut kuitenkaan mikään Aasiasta itämään jäänyt trooppinen lihansyöjäbakteeri, mä kun ehdin jo kehitellä hirmuisia kauhutarinoita päässäni.

Työn- ja asunnonhakuprosessi käynnistyi myös samantien. Saatiin heti seuraavalle päivälle työhaastattelu paikalliseen internetfirmaan, työnkuva jäi epäselväksi, mutta tällä hetkellä olisin valmis vaikka hinkkaamaan toimistotilojen vessojen lavuaareja hammasharjalla rahasta, joten 22 dollarin tuntipalkka sekä 25 tuntia viikossa (ja 13. kerroksen toimistotilojen merinäköalat!) houkuttelivat tarpeeksi. Jotain sillä oli puhelinsoittojen kanssa tekemistä. Työnantaja on outo tapaus. Mutta maanantaina pitäisi kuulemma selvitä, että onnasiko. Baariduunia on ilmeisesti täälläkin ihan yhtä vaikeaa saada, mutta yritys on kova. Voisiko joku muuten kertoa mulle, että miksi v*tussa New South Walesin alkoholianniskelupassi ei käy Queenslandissa? Toisin sanottuna maksoin 65 dollaria ja tuhlasin 6 tuntia elämästäni simply for nothing.

Asunto oli helppo nakki, yhtä helppo kuin Sydneyssa. Tällä kertaa se löytyi vain lyhtypylväiden sijaan internetistä. Kaksi vapaata huonetta saman katon alta on ilmeisesti mahdoton yhdistelmä löytää, joten päätettiin Liisan kanssa metsästää asuntoja erikseen. Ja mulla tärppäsi! Muutan maanantaina Southportiin, 10 minuutin bussimatkan päähän Surfersista, kolmen uusseelantilaisen 23-24-vuotiaan nuoren kanssa samaan asuntoon. Rivitalokompleksi, ensimmäinen kerros, terassi, erittäin rennon ja mukavan tuntuiset kämppikset. Oma huone sängyllä ja vaatekomerolla varustettuna, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Internetyhteys, pesukone, kahvinkeitin - all I need! Kolme kuukautta siellä aion asustella. Mielettömän helpottunu olo siitä, et ees yhden asian voi nyt ruksata pois things to find-listalta.

Tuntuu jotenkin upealta, että seuraavat kolme kuukautta meidän kotina tulee olemaan lomakohde - Gold Coast kun on täynnä australialaisturisteja, reppureissaajia, surffaajia, bileitä ja elämää. Ollaan jo tavattu liuta mielenkiintoisia ihmisiä ja tällä hetkellä elämä tuntuu valoisalta, vaaleanpunaiselta. Not to worry, matey.

Huomenna on luvassa lisää rantailua, työnhakua sekä toivottavasti illalla myös ensimmäinen baarikierros Queenslandin osavaltiossa, jos siis lääkitys vain antaa periksi.

Elin ja Rob poseeraa.

Ikinä ei tiedä mikä nurkan takana odottaa, ja se alkaa tuntumaan ahdistavan sijaan maailman ihanimmalta tunteelta.

P.S. Sain tietää saavani Suomesta yllätysvieraan marraskuussa, mikä tekee erittäin onnelliseksi. Odotan, odotan, odotan.

P.P.S. Tekee mieli kuunnella TÄTÄ ja TÄTÄ tällä hetkellä ihan koko ajan.