somewhere over the rainbow the skies are blue

Location: FRASER ISLAND / QLD / AUSTRALIA

Voi jummijammi kun mulla olisi teille NIIIIIIN monta tarinaa kerrottavana maailman suurimmalta hiekkasaarelta ettette uskokaan. Fraser Island oli upea, ja kolmessa päivässä ehti nähdä ja kokea ja oppia uskomattomia asioita, vähintäänkin yhtä uskomattomassa seurassa. 123km pitkä ja 14km leveä lauttamatkan päässä sijaitseva saari, josta löytyy hiekkaa enemmän kuin Saharasta (ja on muuten fakta!), ja silti niin vihreä ja upea.

Nyt on kyllä ihan oikeasti niin että tämä tyttö ei pysty eikä kykene ajattelemaan saatika sitten tarinoimaan tänne ainakaan kovin äidinkielellisesti korrektisti kun päätä jomottaa ja vatsaa vääntää väsymyksestä ja jännityksestä, joten luovutan suosiolla ja annan kuvien (jotka on osittain vähän väärässä järjestyksessä joo) puhua puolestaan...

DAY 1:

The ferry.

The beach.

Meressä ei voinut kylläkään uida kun rauskuja ja haikaloja piilotteli siellä vaanimassa pahaa aavistamattomia turisteja...

(Tän kuvan pitäisi olla tuolla vähän edempänä mutta kun en jaksa siirtää.)

Eli Creek.

The rusty boat.

Siis hylky, joka oli 3/4 hiekan alla (älkää kysykö miten se oli sinne joutunut, multa meni se tarina kokonaan ohi :D).

DINGOT! Ovat täällä varsin iso riesa kun ryöstävät ruuat ja tappavat lapset, mutta me (tytöt) "aww"iteltiin silti. Fraserin dingot ovat kuulemma viimeiset "aidot" ja puhdasrotuiset lajinsa edustajat koko maailmassa, saarelle ei saa tuoda koiria risteyttämisen pelossa. Noosassa tavattiin taksikuski jolla oli lemmikkeinä kaksi tuommoista. No aww hei!

Kyllä, se on meduusa. Kuollut kuin kivi, ja pirskuleen iso. O__O

The Rock.

Kalliokieleke saaren itärannikolla, josta oli ihan tajuttomat näköalat ja pystyi bongailemaan haikaloja.

The pub. No hei, tottakai!





Kuten taisin jo mainita, porukka oli aivan loistavaa, etenkin tour leader, joka sattui olemaan DJ Ian Careyn yksi parhaimmista ystävistä, ja näin ollen hurjia keikkatarinoita riitti. "Get shaky" tulee soimaan varmana koko loppuviikon päässä... Pubi-illan jälkeen suunnistettiin pilkkopimeälle rannalle, josta näkyi valehtelematta elämäni upein tähtitaivas, linnunrata hohti kirkkaana ja jokainen mahdollinen tähtikuvio näkyi. Opittiin australialaisesta tähdistöstä ja bongailtiin tähdenlentoja ja makoiltiin lumoutuneina hiekalla (mikä ei kyllä ehkä ollut kovin järkevää kun seuraavana päivänä samasta kohtaa rantaa oli löytynyt käärme hiekkaan piiloutuneena.)

DAY 2:

The rainforest.

Kyllä, sademetsä hiekkasaarella. Rutikuiva, mutta mielettömän upea ja vihreä ja erilainen.

The Lake Birrabeen.

Kristallinkirkkaan sinistä vettä, valkoista hiekkaa, ahhhh PARADISE! Vesi oli niin lämmintä ja kirkasta, että se tuntui enemmänkin uima-altaalta kuin järveltä. Viihdyttiin tuolla monta, monta tuntia makoillen ja salaisesti toivoen, että siihen veteen olisi ollut mahdollista jäädä kellumaan seuraavaksi 10 vuodeksi.

(Naamataulu kaipaili vähän taidokasta photoshoppailua.)

The red lake.

Järven ympärillä kasvoi teepuita, joiden lehdet olivat värjänneet koko järven punaiseksi. Ihan uskomattoman näköistä, kuin teekupissa olisi uinut.

DAY 3:

The desert and the green lake.

The whole gang!

Käveltiin muutaman kilometrin verran polttavassa hietikossa ja aijaijai jalkapohjat paloi hui.

Henkeäsalpaavien näkymien, ihanien ihmisten, rusketuksen ja upeiden uusien kokemusten lisäksi opittiin myös paikallisesta historiasta ja kulttuurista yhtä jos toista mielenkiintoista. Syötiin mm. kengurua maanantaina iltapalaksi - ja aijai kun oli namnam hyvää! Tuntuuhan se tosi oudolta ajatella syövänsä Skippya, mutta syödäänhän mekin koto-Suomessa Petteri Punakuonoa, eikö?

Mun maailmankuvani on mullistunut kuluneen viikon aikana ihan täysin päälaelleen. Se on tosi outoa, oon oppinut ja ajattelemaan asioista, elämästä, maailmasta ja ihmisistä täysin eri tavoilla. Oon tajunnut, kuinka upeassa paikassa me eletäänkään ja kuinka paljon täällä on nähtävää ja koettavaa. Ja kuinka onnekas oon kun oon täällä kokemassa tän kaiken ja kuinka mahtavaa se on ja kuinka loppujenlopuksi elämä on ihan liian lyhyt jajaja. Kaikkea liian isoa pohdittavaksi näin pieneen päähän. "5 days can change your world, 5 days can make it turn." Outo ja ristiriitainen, mutta samalla upea tunne.

Mutta nyt hei ihan oikeasti ei runosuoni taikka ajatus luista, 5 tunnin päästä herätys ja 8 tunnin päästä TANDEM (!!!) ja perhosia vatsassa ihan hirrrmuisesti AAAPUA! Pitäisikö siihen jotenkin henkisesti varautua, että kohta tiputaan ja korkealta tiputaankin? Käsittämättömän pelonsekaisen mahtava fiilis, huuui. Illalla sitten siintääkin edessä 14 tunnin yöllinen bussimatka, määränpäänä perjantaina Airlie Beach & Whitsunday Islands! Wish me luck AAAGH!!