Location: BRISBANE / QLS / AU
Koittipa sitten vihdoin se päivä, kun oli aika nostaa rinkat selkään, sanoa "farewell" Gold Coastille ja suunnata bussilla kohti pohjoista ja uusia seikkailuja. Nukkumissaldo on omalla kohdallani viimeisen kahden vuorokauden ajalta tasan viisi tuntia ja hostellidormissa alkaa muut asukit jo ärsyyntymään läppärini naputukseen, joten koitan saada edellisen viikon ja tämän hetkiset fiilikset tiivistettyä mahdollisimman tiiviseen ja informatiiviseen pakettiin ennen kuin on aika nukkua univelat pois jotta jaksaa huomenna koluta Brisbanen (joka on edelleen ihana, ihana kaupunki) läpikotaisin!
Edellinen viikko kului melkoisessa tohinassa, muuton keskellä, suunnitellessa ja viimeisistä Kultarannikko-päivistä nauttiessa.
Maanantaina opin, että rehellisyyttä ei Australian työelämässä arvosteta ja että oman etunsa nimissä kannattaa valehdella viimeiseen saakka mikäli haluaa pitää työpaikkansa. Eli potkuthan siinä sitten tuli irtisanoutumisen yhteydessä. Loppuviikon työvuorot piti olla lukkoonlyötyjä, mutta ne peruttiinkin sitten samantien mun ilmoitettuani lähteväni seuraavalla viikolla - ei voi todeta kuin vain että HUHHUH mitä meininkiä. Sama tapahtui Liisalle ja vaikka kuinka monille muille täällä tapaamilleni reppureissaajille, työsopimuksia kun ei ole täällä tapana harrastaa eikä ammattiliitoista olla kuultukaan. No eipä tullut yllätyksenä ja sainpa ainakin muutaman lisäpäivän lomailulle ja pakkailuille. Myöskään entisen työnantajan lupaamaa työtodistusta ei ole ilmestynyt vielä sähköpostiin ja mieleen herää kysymys, että voiko täällä luottaa yhtään kehenkään?
Tiistaina opin, että kahden 8kilogramman painoisen laatikon raahaaminen toiselle puolelle kaupunkia postitoimistoon rystyset ja sormet verillä sekä niiden lähettäminen meripostilla Suomeen on raskasta ja kallista puuhaa. Köyhdyin 156 dollarin verran, mutta kevenipä rinkka sekä mieli edes hitusen. Opin myös, että olen maailman huonoin vaatekarsija ja ettei se rinkka sitten oikeastaan yhtään keventynytkään, sillä Liisan luokse Labradoriin muuttamisen yhteydessä jäi repun olkaimista olkapäihin tulipunaiset jäljet ja niskat jumiin.
Keskiviikkona opin, että itsetehty fetakanasalaatti sekä vapauden kunniaksi korkattu skumppa on lyömätön yhdistelmä.
Torstaina opin, että musta hiusväri värjää helposti koko suihkun ja kylpyhuoneen mustaksi ja että niitä onkin sitten hemmetin hankala saada jynssättyä pois.
Perjantaina opin, että Hard Rock Cafesta saa universumin parhaimmat (ja kalleimmat) strawberry daquirit sekä "alkupalaksi" tarkoitetun nacholautasen, joka täyttääkin vatsan ääriä myöten eikä jätä tilaa 30 dollarin pääruoalle.
Opittiin myös, että sitä 30 dollarin pääruokaa EI missään nimessä kannata ottaa laatikossa mukaan ja heittää linja-autoaseman vieressä sijaitsevaan pusikkoon piiloon baarireissun ajaksi, vaikka kuinka nerokkaalta älynväläykseltä tämä parin daquirin ja viinilasillisen jälkeen vaikuttaisi, sillä siinä pusikossa asustavat hiiret saattavat olla nälkäisiä ja osaavat jyrsiä siihen laatikkoon reiän ja varastaa fajitasi. NOH. :D
Lauantaina opittiin, että kahden viikon sateisen kauden jälkeen paistaa aina aurinko ja täydeltä terältä paistaakin. Ja että elämä on oikeastaan aika mielettömän kiva juttu. Ja että Surferin rannalla on niin kauniina päivänä pirusti porukkaa ja että Tiestolla on keikka tammikuun 31. päivä (jonne ei kyllä päästä nyyh).
Sunnuntaina opittiin, että hostellin varaamista EI kannata jättää edelliselle päivälle, sillä niitä ei enää siinä vaiheessa löydy. Ja että hostellin löytymättömyys saattaa mutkistaa asioita ja pistää reittisuunnitelmiin mutkan jos toisenkin. Opittiin karsimaan vaatevarastoa ja pakkaamaan rinkka tiiviimmin ja tajuamaan, että materiasta luopuminen kirpaisee vain kerran.
Ja opittiin myös, että Surferin Timezone-arcade on ihan übermakee paikka ja että 1000 powertiketillä saa matkakokoisen hiussuoristusraudan, joka tekee kaksi hiussuoristusraudatonta maailmanmatkaajatyttöä helposti onnelliseksi!
Tänään en varmaankaan oppinut mitään uutta. Mutta tajusin, kuinka paljon olin tien päälle kaivannutkaan. Kolme kuukautta tuli Gold Coastilla asuttua ja on ollut ihan mieltöntä, mutta kaikkea aikansa ja tällä hetkellä olo tuntuu vapaalta, upealta, kuin olisin kääntänyt taas uuden sivun, en pelkästään matkani kohdalla vaan ihan koko elämässäni. 5,5 kuukautta matkaa takana ja nyt voisi sanoa että suurinpiirtein tasan puolet siintää vielä edessäpäin, enkä malta odottaa nähdä mitä kevät tuo tullessaan. Bye bye GC, you'll be more or less missed.
Nyt kyllä väsymys voittaa ja unta on pakko saada naamaan ennen tulevia koitoksia. Keskiviikkona siirrymme Brisbanesta Noosaan, jossa majaillaankin sitten viikonloppuun asti ja sieltä matka jatkuu eteenpäin Rainbow Beachille sekä Fraser Islandille. Cairnsiin asti olisi tarkoitus päästä kahden viikon kuluttua. Paljon, paljon kaikkea upeaa siis tiedossa! Ja päivityksiä seuraa matkan varrella aina kun vain kykenen ja kerkiän. Pus kaikille!
No comments:
Post a Comment
Lähetä rakkautta!