all good things must come to an end

Location: Airport @ Sydney / NSW / Australia

This is it folks, lähtölaskenta alkaa än yy tee nyt. Päivittelen täältä lentokentältä sen verran, että mun pahin pelkoni kävi loistavalla ajoituksella viimeisenä Aussipäivänä toteen: mun kolme viikkoa vanha matkassa mukana ollut ulkoinen kovalevyni, jonka olin ostanut juuri nimenomaa siksi että mun vanhani oli hajoamispisteessä ja että saisin kaikki kuvat turvaan, päätti mukavasti hajota tänään itsestään, ja siinä mukana meni sitten päälle 20,000 kuvaa matkalta ja Suomestakin - iiihan kaikki, siis. Liisan koneelta saan toivottavasti pelastettua onneksi osan sitten Suomessa, mutten läheskään kaikkia. Mukava loppu tälle reissulle sitten, sanompa vaan :( Jos ette oo sattuneet huomaamaan tätä blogia mahdollisesti enemmän tai vähemmän seuratessanne, niin valokuvat on mulle iiiso osa matkustamista ja elämää ylipäänsä. Mutta sille ei nyt mahda mitään ja täytyy vain pitää peukut pystyssä, että sitten Suomen päässä saataisiin pelastettua sieltä digiavaruudesta kaikki, vaikka joutuisinkin maksamaan (olemattomista säästöistäni) itseni kipeäksi. Nyyh! Mitä tästä taas opimme? Myös matkustaessa varmuuskopiot voisivat olla ihan kätevä juttu...

Onneksi en kuitenkaan ollut laiskana ja saamattomana ihmisenä jaksanut ladata ja poistaa kamerasta Sydneyssa otettuja kuvia ennen tätä päivää - so not all is lost! Viimeiset päivät Sydneyssa kuluivat letkeästi vaikkakin erittäin sateisesti, vanhoja ystäviä nähdessä Goldin, goonin sekä kirsikkamojitojen merkeissä.

Jo 9 kk sitten Coco Cubanosta tuli mun ja Liisan vakkaripaikka. Konsepti on houkutteleva: coffee, chocolate, cigars & cocktails! Kyseisen paikan suklaamansikkafondue vie kielen mennessään, kuten vievät myös mojitot, ja kotoisan sisustuksen keskellä viihtyy monta tuntia kerralla.

Eksyttiin myös suhteellisen randomisti kuokkimaan paikallisiin kotibileisiin, joissa meno oli varsin mielenkiintoista...

Oli hassua nähdä vanhoja koulukavereita Suomesta toisella puolella maapalloa, saatiin nimittäin pystyyn mun, Liisan, Emmin sekä Iikon voimin varsinainen Torkkelimiitti. Ja Annukanki voi laskea mukaan :D

Eilen vielä Emmin ja Liisan jo lähdettyä Suomeen päin suuntasin junalla pakkailujen jälkeen viimeisille pool- ja olutkierroksille Newtowniin kavereiden seuraksi.

...ja siinähän ne viimeiset päivät sitten kuluivatkin, ja nopeasti. En voi uskoa, että Aussiseikkailut on nyt ihan aikuisten oikeasti toistaiseksi seikkailtu. Mutta vain toistaiseksi, tänne nimittäin palataan varmasti vielä tulevaisuudessa!

Ja Liisa, Liisa, Liisa. Liisa on ihana kun on kestänyt mua, ja muutenkin! Parasta matka-, juttelu-, baari-, leffailu-, sluibailu-, ja hauskanpitoseuraa ikinä. Olisin ollut loppujenlopuksi varmasti aika yksin ja hukassa ilman Liisan kaltaista seuraa ja ajoittaista omatunnonääntä matkan varrella, eikä sanat riitä kuvaamaan kuinka upea reissu meillä on ollut. Eikä varmasti ole stoppi meidän yhteiselle seikkailemiselle ;) Ikävä on jo, mutta pian nähdään taas!

Se oli sitten siinä. Linda kiittää ja kuittaa ja kumartaa, seuraavaksi päivitellään ikioman ja rakkaan äidin seurassa Amerikan mantereelta hulahula-saarilta. Hasta la vista, darlings. And my lovely Australia, I'll be seeing you.

And now it hurts so bad, just like I knew that it would

But I'd do it again, do it again if I could.