life is a beach and then you dive

Location: SOMEWHERE IN BETWEEN TOWNSVILLE AND CAIRNS / QLD / AUSTRALIA

Nonniin, ensinnäkin toivottaisin itse kullekin mahtavaa Australian kansallispäivää, mikä tietenkin varmasti kovasti liikuttaa jokaista suomalaista. :D Paikallisten perinteiden mukaisesti meidän pitäisi olla tällä hetkellä ulkona viettämässä virallista darrapäivää australialaisia kansanlauluja lauleskellen, mutta täältä bussista käsin se on, öh, hieman hankalaa. Ollaan viimeisten viiden päivän aikana vietetty yli 24 tuntia yhteensä busseissa, mikä ei kyllä oikeestaan enää tunnu juuri missään nyt, kun välimatkoihin on jo täysin tottunut. Viiden tunnin bussimatka tuntuu lyhyeltä ja 14 tunnin matka vaikuttaa normaalilta, kun taas Suomessa häntäluu puutuu jo 100km Helsinki-Lahti väliä ajaessa. Huhhuh! Kaikki on näemmä suhteellista. Tällä kertaa matka tosin saattaa tuntua hetkeä jos toistakin pidemmältä, sillä oon ilmeisesti mennyt hukkaamaan iPodini :( Odottelen vielä sen ilmestymistä jostain laukkujen ääristä ennen kuin alan soittamaan hostellien lost and found-numeroita läpi, nyyh!

Viime päivinä ei ole kaikenkaikkiaan muutenkaan tapahtunut oikeastaan mitään kovin jännittävää, mistä voisin tänne raportoida pitkiä pätkiä. Ulkona on satanut kaatamalla siitä hetkestä saakka kun päästiin Airlie Beachille perjantaiaamuna, mun monroe-lävistykseni on ollut tulehtunut jonka vuoksi jouduin passaamaan päivän snorklausretken Whitsunday-saaristoon johon Liisa otti yksin osaa, ja suurimmaksi osaksi oon siis vaan keitellyt pussinuudeleita, pessyt pyykkiä, nukkunut univelkoja pois, palautunut bussimatkoista, tunkenut ihmetököttejä ylähuuleeni turvotuksen laskemiseksi, hengaillut sisätiloissa odottaen sateen loppumista, katsonut elokuvia ja, um, juonut olutta sekä erittäin nopeasti päähän kilahtavia mojitoja. Sunnuntaina odotin koko iltapäivän aurinkoista hetkeä, jonka koitettua ryntäsin ulos hakemaan jääkahvia ja Subwayn ja suunnistin Lagoonille pistämään yksikseni piknikin pystyyn, mutta kuinkas ollakaan sade päätti jatkua juuri sillä sekunnilla kun olin päässyt nurmikolle makaamaan X-asentoon. Nice.

Airlien Hostellista (Magnums Backpackers) meille jäi kovin kummallinen vaikutelma. Ensinnäkin meidän dormin oven kahva irtoili koko ajan itsestään, ja jouduttiin melkein joka yö nukkumaan ilman kahvaa, lukkoa ja näin ollen ovi avoinna. Toiseksi kylpyhuoneen ikkunasta pomppi sisään sammakoita, joiden perässä juostiin paperipussit käsissä ympäri huonetta, ja huonetovereiden näkemän mukaan hostellin biljardipöydälle oli perjantai-iltana tippunut puusta käärme kesken pelin (huhhuh). Kolmanneksi hostellin siivoojat olivat omituisia ja töykeitä ja valittivat meille jokaisesta asiasta ja melkein murtautuivat kylpyhuoneeseen raahaamaan Liisan sieltä ulos kun "heillä oli kiire". Ok? Neljänneksi respan edessä oli AINA jonoa ja palvelua sai yleensä odottaa reilusti yli puolen tunnin verran. Viidenneksi muut asukit olivat myös jänniä tapauksia osittain, yhden yön mua piti hereillä yläsängyssä oksenteleva brittipoika, joka sammui ensin pariksi tunniksi vessaan ja lähti sitten juoksemaan puolialastomana ulos keskellä yötä ja kys. pojan kaveri sai sitten lähteä perään. Öhhhm? :D Kuudenneksi ilmastointilaite ei meinannut toimia kunnolla, jonka vuoksi huone oli vuorotellen kuin sauna ja toisina hetkinä taas kuin jääkaappi. Eli sinne sitten kaikki vaan Airlie Beachilla stopatessa, eh? No ei, oli se ihan hyvä hostelli ja loistavalla paikalla ja halvin mitä löydettiin, mutta meillä taisi vain olla huonoa tuuria. Tjsp.

Airlie Beach oli kaunis mutta pieni turistikylä, jossa kaikki mahdollinen aktiviteetti sijoittuu ulkoilmaan, joten sateisten päivien varalle tekemistä oli vaikea löytää. Suurin osa Airlielle matkaavista suuntaakin sukeltelemaan ja snorklailemaan läheisyydessä sijaitsevaan Whitsunday-saaristoon. Huono tsägä säiden osalta, siis, mutta vesi- ja sukelluskammoisena ihmisenä en ehkä kuitenkaan missannut NIIN paljoa loppujenlopuksi. Liisa kyllä oli nauttinut snorklaamisesta sateessakin ja suosittelee kuulemma lämpimästi kaikille Great Barrier Reefin alueelle eksyville daytouria! Whitsundaysille tehdään useampienkin päivien ryhmäretkiä veneillä ja ties minkä näköisillä paateilla, hinnat liikkuvat siinä 100-500 dollarin tienoilla, joten backpacker-budjetilla hinnat saattavat taata useamman viikon pikanuudelikuurin, mutta toisaalta, mikä täällä Australiassa nyt olisikaan halpaa? Sitä paitsi, esimerkiksi Fraser Islandin 3 päivän retkestä pulitettiin 330 dollaria naamalta, ja oli kyllä sen arvoista!

Airlien jälkeen oli eilen vuorossa yhden päivän+yön mittainen stoppi Townsvilleen, missä ei kyllä ollut oikeastaan yhtään mitään. Kadut olivat tyystin autiot, ihmisiä ei baarien lisäksi näkynyt missään, ja meille välittyikin paikasta kummitustownin vaikutelma, vaikkei Townsville edes kovin pieni kyläpahanen ollut. Päivän kohokohta oli henkilökunnan tarjoama valkoviini-hetki hostellin parvekkeella brasilialaisen folk-yhtyeen jammailua kuunnellen, mutta muuten Townsvillesta ei jäänyt mieleen oikein mitään konkreettista ja oltaisiinkin näin jälkeenpäin ajatellen voitu vain jatkaa matkaa suoraan Cairnsiin.

Cairnsissa meillä on hostelli varattu sunnuntaihin saakka, jonka jälkeen olisi tarkoitus metsästää kyyti ja farmiduunia helmikuun ajaksi ennen Brisbaneen palaamista helmikuun lopulla Future Music-festareita varten. Mutta kuten jo aikaisemmin todettu, kiveen kirjoitettuja suunnitelmia on täällä mahdotonta kehitellä, joten nautitaan vielä East Coast-lomailusta jokaisella aistilla viikon loppuun saakka ja katsotaan sitten minne nenä näyttää. Ihana, ihana huolettomuus!